Joogailua ja muuta urheilua

Tiistaina meillä oli joogakurssin eka tunti. Mitähän tahansa joogalta odotinkin, sain yllättyä. Monellehan varmasti tulee joogasta ekana mieleen hidastempoinen venyttely ja lattialla makoilu. Niin, sellainen käsitys minullakin on ollut, mutta jooga oli rankkaa. Meidän kurssilajina kevään ajan on astanga, joka on lajina urheilullisempi joogamuoto. Mielenkiinnolla odotan miten treenit tulevat vaikuttamaan kroppaani ja ennen kaikkea ratsastukseen! Tunnin lopun rentoutus harjoitus oli myös hyvin tehokas, taisin jopa nukahtaa.Toivon voivani toteuttaa myös rentoutumisoppeja ratsailla. 

en ollut ihan yhtä uskottava joogi kuin eräs nainen kurssilla. taisi olla elämäntapa yhtä joogaa. 

 

 Syömiset ovat pysyneet jotakuinkin hallinnassa, jos nyt ei lasketa tuollaisia yllä olevan kuvan erehdyksiä. Me oltiin menossa kahville, mutta jonossa edellä oleva napero sai tälläisen ja pitihän meidänkin sitten kun näytti niin hyvältä. haha. Onneksi elämä ei ole niin vakavaa, että viitsisin tästä huono-omatuntoa potea. Tosin, täytyy kyllä myöntää, ettei kaakao ollut lainkaan niin taivaallisen makuista kun mitä siltä odotti kun seisoi nälkäisenä ja vesikielellä kahvilajonossa. Ihminen on niin vietävissä. Ehkä ensi kerran muistan, ettei se ollut niin kannattavaa ja otan vain kahvin. :)

Se aiemmin mainittu aamupuuro, jota ilman ei enää aamut lähde käyntiin. Puuron lisukkeeksi käytän raejuustoa, marjoja, teelusikallisen pilttiä. Joskus, kuten kuvassa, laitan sekaan banaania tai omenaa. Myös puuro tuoreananaksella on aivan mielettömän hyvää!

Eilen oli tarkoitus ratsastaa. Olin jo kentällä Glján kanssa kun huomasin alkuveryttelyjä maastakäsin aloitellessa, että se ontuu hieman oikeaa takajalkaansa. Harmi, sillä tamma oli muutoin pirteä ja esitteli oma aloitteisesti oppimiaan espanjalaisenkäynnin alkeita, vieläpä oikein mahtipontisesti kun joutui hetken seistä. Mokomakin kerjuri, tietää kyllä millä sitä namia heruu. :D Minulla ei tietenkään ollut juuri silloin makupaloja mukana, mutta temppuiltiin hetki ennen tarhaan menoa ja palkkasin sitä runsaasti. Hassua oli, että viimeksi kun harjoittelimme temppua, se oli todella nihkeä tekemään sitä. Nyt se yhtäkkiä aivan itse esitti todella korkeaa etujalan liikettä. Tästä varmaan myöhemmin postausta luvassa. 

Akilleksella en ratsastanut, koska en saanut työkalujen puuttuessa vaihdettua satulaani leveämpää etukaarta. Tajusin, että satulassa on tällä hetkellä kapein kaari ja siksikin istuntani valuu liikaa takakaarelle. Tässä jälleen huomaa, että satulan sopivuutta pitäisi todella tarkastella koko ajan hyvin tarkasti. Minä olin viimeksi todennut Nurmijärvellä ollessamme satulan istuvan hyvin, enkä huomioinut, että Akilles on kotiin tultuaan pyöristynyt aika tavalla.

Niinpä lähdimme jalkaisin Marian ja Kasparin mukaan maastoon. Huvitti kun seisoimme pellolla ja neuvoessani Mariaa Kasparin kanssa, Akilles ryhtyi rapsuttelemaan mun kaulaa ja hörisi välillä valtavasti. Se niin rakastaa kävelylenkkejä ja hengailua hyvässä porukassa. Ennen kaikkea se ilahduttaakin jatkuvasti, miten paljon suhteemme on kehittynyt. Enää en tunnu olevan sille se ikävä ihmistyyppi, vaan se viettää mielellään aikaa kanssani. Nurmijärvellä se usein lähti tarhasta hakiessa karkuun, juoksuttaessa siihen ei saanut mitään kontaktia (kaahasi karkuun ja ylireagoi joka liikkeeseen). Aina kun olin sen lähellä, se seisoi pää ylhäällä ja todella jännittyneenä. Kuten alla olevasta videosta näkyy, nykyään se  on aika tavalla tälläinen kun tullaan tarhalle. <3

 

Eilen oli tietenkin myös salipäivä. Treeni luisti ja ylpeänä itsestäni sain punnerrukset vedettyä jo aika hyvin. Omaohjelmani mukaan teen punnerruksia 2xmax. Aiemmin tämä maksimi määrä taisi olla jotain 3 luokkaa, nyt vedin jollain ihme voimilla ja asenteella 2x10! Siitä se lähtee. Onneksi tänään on salivapaa päivä. Eiliset treenit imivät kaikki mehut. Tänään saa ottaa rennosti ja tehdä kevyesti mitä tykkää. Eli kävellä koirien kanssa ja mennä ratsastamaan Akilleksen, jos saan etukaaren vaihdettua.

Vihdoin uusi Lumiakin saapui,jatkossa siis toivottavasti enimmikseen hieman laadukkaampia tilanne kuvia elämästä. Aina kun ei jaksa tai voi raahata järkkäriä mukana.

    

Hyytävä talvi

Kylläpä pystyikin olemaan ihmisparka jäässä vaikka pakkasta oli vaivaiset -13astetta ja päälläkin reilusti kaikkea polven lämmittimiä myöten. Hrr.. Onneksi tähän on yleensä tapana karaistua sen verran, että ekojen pakkasten jälkeen tarkenee jo ihan hyvin. Hepat sentään nauttivat puhtaasta lumesta ja auringon paisteesta täysin siemauksin. :)

Syvä jäätymisestä ja katkeamispisteessä olevista sormista huolimatta kapusin Akilleksen selkään. Ihme, että edes pääsin kun reidet oli niin tönköt kylmyydestä ;) Ihmeitä ei päässyt tekemään, sillä aiempien kurakelien aikaan kentän pohja oli aika muhkuralla ja nyt kun pakkanen kovetti sen ja heitti vain muutaman sentin lunta päälle, on se aika tavalla käyttökelvoton. 

Akilleksella tuntui olevan virtaa ja se oli taas hieman pörheämpänä. Minulla on vielä hankaluuksia löytää hyvää istuntaa Akilleksen selässä ja asiaa vaikeutti se, että jännittyneenä se kulkee selkä alhaalla. Tajusin myös, etten ollut muistanut laittaa kohottavaa pädiä, joten se varmasti vaikutti myös asiaan. Olen huomannut, että silloin kun hevosilla on vielä heikot selkälihakset, pädin antama lisä liikkumatila ja iskunvaimennus on isoksi avuksi. Kentän surkean pohjan vuoksi Akilles suostui ravaamaan vain yhden pitkän sivun ja loput se pyrki laukalle tai pysyi töltillä. En kylläkään yrittänyt edes ravia vaatia, sillä tunsin heti, että pohja on liian haastava Akilleksen tasapainolle. Vaikka kavioura kuitenkin suht´ tasainen, mutta Akilles on hyvin tarkka pohjasta. Lisäksi täytyi huomioida vasta äskettäin poistetut kengät. Laukkaa poika olisi mielellään päästellyt, loppuviikosta täytyykin varmaan lähteä maastoilemaan ja antaa mennä reippaammin, jos vaan pohjat on kunnossa. 

 

tässä huomaa hyvin, miten jännittynyt Akilles notkauttaa selkänsä alas ja työntää mun istunnan aivan takakaaren päälle. takajalkojen liike jää lyhyeksi ja kaula on jännittynyt.

Rentoutuessaan istunnan löytäminen on jo vähän helpompaa.

  Haastetta ja työtä tässä hevosessa piisaa. Mutta onneksi se on enimmikseen sellainen halittava persoona. Tänäänkin alun pörhistelyjen jälkeen, se oli lopuksi melkein laiska. :D

Viikonlopun viettoa ja uutta ulkoasua

Entinen ulkoasu tuntui jotenkin kököltä, joten viikonlopun puuhteiksi tein uuden. Ei tämäkään mikään ulkoasujen menestys tarina, mutta ainakin olen taas hetken tyytyväinen. :) Kuvia en halunnut ainakaan vielä vaihtaa, mutta seuraavan ulkoasun yhteydessä on sitten aika päivittää koko homma uuteen ilmeeseen.

blogin ensimmäinen ulkoasu

 Viikonloppu vierähti hevosettomissa merkeissä. Lunta tuli kuin tulikin vihdoin! Pakkasta oli alle -10c,  mutta tuuli oli jäätävä kun käytiin koirien kanssa metsäilemässä. Aurinkokin suvaitsi näyttäytyä 1,5 tuntia ensimmäisen kerran varmaan puoleentoista kuukauteen. Ihmeellinen on sen piristävä voima <3

 

Vinski raahasi koko lenkin ajan mukanaan luuta, jonka se sitten lopulta piilotti jonnekin navetan nurkille.

Viikonloppuna lajikokeilussa keilaus, joka oli kyllä hauskaa ajan vietettä kaikista epäilyksistäni huolimatta! Kisan voitti reilusti Jarno ja minä taisin olla kolmas neljästä pelaajasta.

 Hauska ilta sai jatkoa ravintola Waahdosta. Aina noissa hienommissa ravintoloissa on yhtä urpo olo ja käytöstavat vähän hakusessa. Onneksi meidän porukka oli ravintolan ainut, niin ei tarvinnut kanssa ihmisten kärsiä. :D Ravintola oli viihtyisä, mutta ei voi sanoa, että ruoka oli kovinkaan kummoista tai ainakaan hintansa veroista. Ainoastaan pisteet sai jälkkäriksi tarjottu pannacotta. sluprs.

ihastuttavan N8 puhelimeni laatukuvat.. onneksi kohta saan uuden puhelimen.

  Eilisten ja tämän päiväisten herkuttelujen jälkeen on uutta viikkoa kohden taas palattava ruotuun salitreenien ja kevyen syömisen merkeissä. Menneet kaksi viikkoa "kuntoilukuuria" ovat menneet jo ihan kohtalaisen hyvin, vaikka välillä sattui lipsumisia. En tosin jaksa ottaa niin vakavasti, sillä tästä on tarkoitus tehdä pysyvästi osa elämää. Liian nopeilla muutoksilla yleensä saa vain tehtyä hallaa. Toki nyt pikkuhiljaa on tarkoitus alkaa kiristellä herkuttelutapoja, mutta tunnen itseni sen verran hyvin, että pakolla saa vain vastarintaa aikaiseksi. Mitä enemmän yritän itseltäni jotain kieltää, sitä enemmän sitä tahdon. Aamupalan syöntiäkin opettelin vuosia, nyt oikein nautin siitä! Aamupuuro on päivän paras ateria. Seuraavaksi parasta on ihanat rahka-annokset. Jossain vaiheessa kun saan ruodittua makean himon kuriin, ajattelin ottaa muutaman viikon hieman tiukempaa linjaa, että vararenkaat vyötäröllä saisi nopeammin kyytiä.

Yamiiii! Maustamatonta rahkaa,omenaa, mansikkaa,mangopilttiä, stevialla maustettua mehukeittoa sekä ripaus vehnäleseitä kuiduksi ja tasoittamaan rahkan makua.

Lähtötasoa. Salitreenikin on potkaistu käyntiin ja olen oikeastaan aika innoissani. Treenaaminen on mukavaa! :)

Pako karkkimaasta :D

Tiistaina alkaa joogakurssi, josta myös olen innoissani! Aiemmin harrastin pilatesta, mutta koska kyseisestä lajista ei löydy kansalaisopistolta edullista kurssia, päätin kokeilla joogaa. Saas nähdä kuinka kankea sitä nykyään on kun pilatesharrastus on jäänyt. Se oli todella tehokas ja hyvä tapa huoltaa ja voimistaa kroppaa. Toivon joogan olevan hyvä vastapaino salille ja ratsastukselle.

 

Huomenna toivottavasti kuvamateriaalia tallilta! Etenkin toivon ratsastuskuvia ja videoita Akilleksesta, että voisin alkaa seuraamaan meidän kehitystä. Nyt kun toistaiseksi ei ole opettajaan mahdollisuuksia, on todella tärkeää saada nähdä omaa ratsastusta, että pystyisi korjaamaan edes jotain.

Synkkä tammikuu

Lumen puute ei sinänsä ole haitannut suuremmissa määrin, mutta kurjaa on, että on koko päivän pimeää. Siksi esimerkiksi kuvaaminen on lähes mahdotonta ja koska postaukset ilman kuvia ovat tylsiä, ei ole ollut blogiinkaan paljon materiaalia laittaa. 

Viime aikoina olisi ollut paljon kivoja kuvaus juttuja. Ollaan Marian kanssa aina kentän pohjan salliessa irtojouksutettu ja hepat on saaneet hypätä pieniä esteitä. Meno on ollut välillä hyvin vallatonta ja etenkin issikat rakastavat hyppäämistä! En tiedä, onko Akilles hypännyt aiemmin, mutta ainakin se ihastui puuhaan todella. Ehkä tästäkin saadaan myöhemmin kuvamateriaalia. Kaspar, joka on yleensä hieman laiska, riehaantuu esteillä täysin. Huomasimme tänään myös hyppysessioiden parantaneen sen askellajien laatua huomattavasti.

Tänään nyt kuitenkin saatiin edes jotain ajankohtaista materiaalia. Onnistuneet kuvat ovat tosin vain Gljásta, sillä ehti taas tulla pimeä juuri kun lähdin ratsastamaan Akillesta. No, ehkä huomenna saan pojastakin kuvamatskua enemmän jos vaan saan kuvaajan mukaan.  

Tänään muuten nypättiin Akillekselta kengät pois. Operaatio on ollut suunnitteilla jo jonkin aikaa, mutta nyt poika oli hankkiutunut eroon toisesta etukengästään, joten oli hyvä hetki poistaa kolme jäljelle jäänyttä. Olen päättänyt siirtyä ainakin kokeilemaan kengättömyyttä, tästä luvassa laajempi postaus myöhemmin. Gljá onkin ollut kengättä syyskuusta alkaen ja olen huomannut sen vaikuttaneen todella positiivisesti sen tasapainoon ja tapaan liikkua. Tänään Gljá liikkui todella varmasti ja lennokkaasti. Tottakai pohjat vaikuttavat, mutta yllättävän vähän eikä ole tullut varsinaisesti ongelmia vastaan. Kengättömyyshän ei ole meidän talossa mikään uusi juttu, Marian hevoset ovat olleet kengättä kauan. Maria on käynyt kursseja kengättömän kavion vuoluun jne. ja on vuollut myös vieraiden hevosia jonkin verran.

 

Todella tammikuumainen maisema..

Akilleksesta ei ehtinyt tulla kuin muutama edes jotenkin selkeä kuva eikä ratsastuksesta ainuttakaan. 

Akilles oli todella kiva ja rento tänään. Tosin aluksi kun olin päässyt selkään ja pyysin sitä eteenpäin se vain tepasteli paikallaan ja vaikutti todella häkeltyneeltä. Se muljasi suullaan ja vaihteli jaloillaan painoa. Käytös oli todella omituista ja olin hetken aikaa huolissani, että se on varmaan todella kipeä jostain. Nousin kuitenkin alas katsomaan, mistä moinen käytös johtui ja selvisi, että poika oli napannut jossain vaiheessa ohjan suuhunsa ja mukelteli sitä. Koska ohja oli miten sattuu, ei se voinut herkkänä poikana liikkua kun tuntui niin omituiselta. :D Toki ihan fiksua, että se päätti pysyä hämmentävässä tilanteessa paikoillaan eikä lähtenyt ohjasuussa rynnimään. 

<3

Tallilla mukana oli lupaava hevostytön alku, Marian kummityttö Amanda. Kaspar saa kyllä pisteet käytöksestään pienen tytön kanssa. Se selvästi viihtyy lasten kanssa eikä häiriinny halauksista ja osaa olla hyvin varovainen. Lastenhoitoponi.  :)

Kameran takana meitä kuvaili Amandan äiti, kaverimme Riikka. Kiitos kuvista! 

Onni piehtaroi onnessaan pihamaalta löytyneessä lumikasassa.

Lumettomuudessa on toki puolensa, mutta kyllä sitä silti vähän kaipaisi. Viikonlopulle lunta kuitenkin on luvassa, joten ehkä tästä eteenpäin vähän valoisampaa kuvamatskua blogiin ja päästään nauttimaan talven riemuista eläinkamujen kanssa. :)