Kesäaamu lohikäärmeen ja Prinssi EiNiinUrhean kanssa

Eilen vietettiin Marian kanssa pitkästä aikaa tallipäivää oikein pitkän kaavan mukaan. Päivään mahtuikin paljon kaikenlaista ja etenkin souturetki kahden ponin retaleen kanssa herauttaa yhä naurun kyyneelet silmiini. Sääli, ettei siitä ole mitään materiaalia tarjolla. Setti olisi ollut varsinkin videokuvattuna ollut taatusti "vuoden hulvattomimmat kotivideot" -matskua.. :'D Tämän postauksen kuvat ovat siis tältä aamulta, mutta kerrotaan nyt kuitenkin pääpiirteittäin hieman eilisestä.

Akilles on törkeän lihavassa kunnossa nyt ja siksi tässä on alettu tehdä sotasuunnitelmaa ruunan hoikistamiseksi. Mietittiin Marian kanssa, että otettaisiin niin kauaksi aikaa sen kuntoilumuodoksi uiminen veneen perässä kuin vielä keliä piisaa. Siispä ponit matkaan rantaan ja eikun asiaan. Ensin Maria kävi Glján kanssa uimasssa, joka innostui vedestä ja puhisi ja kuopi kuin mikäkin taisteluhärkä. Tai ennemminkin siitä tuli mieleen pieni, ärhäkkä lohikäärme. Sen verran tulta ja tappuraa tuo tamma jostain innostuessaan. Minä käytin ensin Akillesta uimassa laiturilta ja sitten mietittiin siinä, että mikäpä jottei otettaisi molempia poneja veneen perään ja lähdettäisiin selälle vähän soutelemaan. No, ei varmaan tarvitse kertoa erikseen, että idea oli katastrofaalinen jo ennen alkujaankin, mutta niin me hullut savolaistytöt vaan pompattiin paattiin ja lähdettiin poneinemme soutelemaan. :D

 Ensinnäkään soutamisesta ei ollut tulla mitään, koska Akilleksen typerä huulitötterö ilme oli tappaa minut nauruun. Ponit poukkoilivat joka suuntaan ja minä yritin kaikin voimin soutaa eteenpäin. Sitten yhdenäkkiä Gljá sai touhusta tarpeekseen, hyppäsi Akilleksen päälle saaden ruunan väistämään puoliksi veneen alle. Ja sitten korskuen ja puhisten tamma kääntyi kohti rantaa ja kiskoi meitä sellaista vauhtia takaisin, että tuntui kuin joku olisi asentanut varoittamatta veneeseen moottorin. Lopulta kiljaisin Marialle, että päästää molemmat irti ja ponit säntäsivätkin matkoihinsa vesi roiskuen meidän jäädessä liukumaan vinhaa vauhtia kaislikkoon. Naurusta ei ollut tulla loppua ja soudin äkkiä rantaan, Marian pompatessa kiireesti veneestä poneja pyydystämään. Hassua, ettei kumpikaan paennut paikalta takaisin lauman luo vaan jäivät ihan odottelemaan meitä. Akilles jopa kiiruhti Marian luo tukea hakemaan toipuakseen tamman järkyttävästä päälle karkauksesta. voi reppanaa.. :') Olipa kertakaikkiaan typeräreissu, mutta ihan hykerryttävä muisto tilanteesta jäi. Seuraavalla kerralla se itsepäinen tammankutale saa luvan jäädä rantaan, että Akilles saa uida rauhassa. 

No, mutta tähän aamuun sitten. Kun saavuin tallille, Maria oli jo hakenut Glján, joka vaikutti kertakaikkiaan uneliaalta. Maria pomppasi sen selkään ja se laahusteli kuin unissaankävelijä eteenpäin. Juuri kun aloimme huolestua, että onko se jotenkin kipeä niin tammalla nousi korvat höröön kun se tajusi meidän menevän rantaan. Siitä se sitten fiilistellen paineli peltojen läpi ja unisuus oli jälleen tiessään. Koska koko kesänä ei ole tullut paljoa kuvia otettua, tässä sitten tarjolla taas tälläinen megakuvapläjäys, koska en osannut valita..taaskaan. Enjoy it! :D

Huomatkaa muuten, että tamman ihottuma voi tänä kesänä erittäin hyvin.. Olen niin onnellinen ja helpottunut siitä.. Lääkkeenä on ollut vain tummelia, hautatervaa, solheadsiä (joka tosin loppui jo joku viikko sitten), soodaa ja porcivetiä.

Gljá rakastaa vettä! Se läiskytteli ja esitteli espanjalaista käyntiä oikein ylpeänä ja iloisena, välillä tulistuen ja kiihtyen leikistään. Minun niin hassu tamma.. Eihän sen kanssa voi olla nauramatta.. <3 Meillä on muuten pian täynnä viisi yhteistä vuotta. Aika uskomatonta..

 

Ja mikäs siinä lopuksi viiletellessä Aku Ankkana tölttiä pitkin kyläteitä.. ;) Marialle on töltin ratsastus ollut aina hankalaa, mutta ilman housuja (no oli sillä sentään alushousut) tähänkin hommaan tuli aivan uutta touchia. :'D

Minä muuten käväisin Akilleksen selässä eilen sen verran, että sovitettiin satulaa. Oli vähän epäilyksiä, että näinköhän lätyskä sopii enää koko läskin selkäänkään, mutta kyllähän se sinne istui. Ruuna oli aika jännittynyt tilanteesta alkuun, mutta rauhoittui nopeasti. Tänään kun kiipesin parin foton ajaksi sen selkään, se ei enää jännittynyt, mutta oli kieltämättä hieman ihmeissään tilanteesta. Laiskotellut mokoma koko kesän.

Dancing on the road.. Koko kesänä ei olla tehty yhtään mitään, mutta ruuna on varmaan harjoitellut espanjalaista yksinään. Sen verran sujuvasti se tanssahteli perässäni tietä pitkin. Minua ilahduttaa aina vaan, että opettamani temppu on hevosteni mielestä mukavaa suorittaa, oli namuja tai ei. Tämä tanssi hetki oli jotenkin suloinen ja ikimuistoinen. Ruuna oli niin innoissaan mukana. 

Onpa ollut kerrassaan ihanat pari päivää.. Näitä lisää, kiitos. 

Mites teidän kesät on mennyt? :)