13. elokuuta 2015

Kesän kuulumisia



Hei vaan kaikille, jotka vielä pitkän blogihiljaisuuteni jälkeen ovat pysyneet linjoilla ja päätyvät tätä lukemaan! :)

Kesä on jälleen hurahtanut ohi tai ainakin on aika loppusuoralla. Kiire on ollut älytön ja oma jaksaminen aika kortilla. Nyt olenkin sitten saanut maata oikein urakalla ja alan tulla seinähulluksi, mutta ei auta kuin yrittää levätä. Olen siis ollut flunssassa viime lauantaista saakka ja nyt vielä pukkaa keuhkoputkentulehdusta päälle. Tästä syystä päivän ainut aikataulutettu homma on muistaa ottaa antibiootti oikealla kellon lyömällä. Jännää..Noup. No, kun ei pääse eikä jaksa/kykene tehdä mitään, oli vihdoin aikaa istua koneen ääreen ja kirjoitella hieman ajatuksia menneestä kesästä.


Minulla ei ole ollut vuosiin näin hevosetonta kesää. Olen toki käynyt muruja moikkaamassa ja hoitamassa laitumella, välillä ollaan käyty kävelylenkeillä, mutta ratsastamaan en ole ehtinyt enkä jaksanut. Lopulta jossain vaiheessa kesää päätin luopua ajatuksesta kokonaan ja annoin olla. Olkoot lomalla ja nauttikoot vapaudesta, syksyllä sitten aloitetaan puhtaalta pöydältä. Jälleen kerran.. :D Mutta oikeastaan tauko on tehnyt hyvää, se on vähentänyt omaa stressiä ja suorituspaineita. On ihan mukavaa aloittaa alusta. Jossain vaiheessa ajatus ratsasamisesta tuntui jopa vastenmieliseltä. Nyt kun ajattelen asiaa kotona päiväkausia maattuani, minun tekisi jo kovasti mieli. Se on hyvä merkki. 


Akillesta jännitti aivan tajuttomasti veteen meno, mutta sinne päästyään se tykkäsi hommasta kuitenkin. Minun niin hellyyttävä mies.. :)



Tähän kesään ei ole mahtanut yhtä paljon hyviä ja lämpimiä muistoja kuin vaikka viime kesään. Keväästä saakka elämä on ollut hieman tasapainottelua ja välillä on tuntunut kuin ilon, asioista nauttimisen ja huolettomuuden löytäminen olisi kuin uudelleen kävelemään oppimista. Välillä hetken verran on löytänyt taas tasapainon ja päässyt askeleen eteenpäin, mutta sitten sitä ollaan maissa taas. Kun nyt ajattelee entistä minää, olin hyvinkin huoleton ja iloinen vaikkei aina siltä tuntunut. Ehkäpä se elämä lähtee taas siitä rullaamaan. Eilen oli ensimmäisen kerran kuukausiin olo, jolloin ei ahdistanut yhtään. Ajattelin innoissani tulevaisuutta.  

Tiedän, että tälläinen ympäripyöreä selostaminen on todella rasittavaa. Fiiliksieni taustaa hieman selventääkseni, keväällä elämä meni aivan pois raiteiltaan eron myötä. Olemme palanneet yhteen, mutta kahden kuukauden unettomuuden, ahdistuksen ja stressin jälkeen on ollut vaikeaa saada kiinni mistään entiseen tapaan. Sellainen ahdistuksen ja hysteerisyyden määrä jätti kyllä aikamoiset jäljet elämään. Tajuan miten vähän elämässä olen joutunut kokemaan kovia ja ihmiset, jotka ovat kärsineet pahempiakin menetyksiä saavat kaikki sympatiani ja kunnioitukseni puolelleen. Sepä elämässä juuri pelottaakin, että mitä se vielä tuo tullessaan jos tämä on vasta alkua. Mutta eipä niiltä elämän jättämiltä jäljiltä säästy kukaan. Voimme ainoastaan vaikuttaa siihen, kuinka otamme ne vastaan. 
 


No, mutta se niistä synkistelyistä hemmetti sentään! Syksyhän on aina uuden alun aikaa, eikös vaan?

 Tsemppiä kaikille syksyyn ja eritoten meidän ihanalle Monalle, joka aloittelee uuttaa arkea ja elämää 150kilometrin päässä meistä eikä tyttöä enää perinteisesti tiistaisin nähdä tallilla. Uh, rankkaa kun lapset lähtee maailmalle. Muistathan tulla viikonloppuisin moikkaa.. ;)

6 kommenttia:

  1. Kivaa että vihdoin postasit..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla,että joku niitä jaksaa lukea. Toivottavasti ehdin jatkossa taas ylläpitää vähän tiheämpää postaustahtia :)

      Poista
  2. Ihana lukea taas blogiasi pitkästä aikaa! Tsemppiä!

    VastaaPoista
  3. Oho, olen vastaillut täällä näköjään seuramme blogger tunnuksilla.. heh... :) Nattfari = Ida

    VastaaPoista
  4. Yhyyy! Tiistai talleilua tulee ikävä😭

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :)