24. lokakuuta 2014

Näy! pohdintaa heijastimista

Alkuun nopea maninta, että glovejen testipostaus siirtyy hieman tuonnemmaksi kunnes saadaan aiheesta kunnon materiaalia. Eilen vain nopea testaus ja vähän kävelyä.



Heijastimet. Ainakin pentuna nämä kuuluivat samaan sarjaan pyöräilykypärän ja turvavöiden kanssa. Pyöräilypotta oli maailman noloimpien asioiden top10 -listalla ja turvavöitähän ei kovikset käyttänyt. Toivottavasti muut ovat olleet viisaampia kuin minä näiden asioiden suhteen jo pienenä. Nykyään olen aika pitkälti turvavaruste- ja turvallisuuspoliisi, oikeastaan tämän on oppinut ymmärtämään sitä paremmin, mitä kauemmin on autoillut. Auton ratista maailman näkee onnettomuuskenttänä. Kun vastaan tulee hämärällä lenkkeilijä ilman asianmukaista heijastimia, tekisi mieli pysähtyä ja pitää lyhyt valistus. Mielestäni ei riitä, että on juoksuhousujen sivussa lahkeensuulta 10cm heijastinnauhaa tai samankokoinen muumiheijastin roikkumassa hihasta. Kun ei vaan näy riittävästi - ainut asiallinen varuste on kunnon heijastinliivi. Samat saarnat tekisi mieli pitää kun näkee liikenteessä ihmisiä ilman pyöräilykypärää. Itse vetäisin keväällä pyörällä kunnon ilmaveivit ja ensimmäinen ajatus voltin aikana oli "onneksi on kypärä". 

Noniin ja heitetäänhän sitten se sädekehä menemään. Huolimatta hyväntahtoisesta huolehtivaisuudestani toisten turvallisuutta kohtaan, otan itse toisinaan aivan typeriä riskejä. Oikukkaiden ja arvaamattomien pyörien selkään en mene ilman kypärää, mutta miksi sitten kiipeän toisinaan satoja kiloja painavan saaliseläimeni selkään ilman halpaa henkivakuutusta? Miksi myös lenkkeilen aina metsäteillä ilman heijastinliiviä, koska "ei täällä eilenkään ketään ajanut". Tottahan on, että täällä meillä auto kulkee noin kerran päivässä, mutta silti heijastimet olisi hyvä varuiksi olla. Pyöräillessä minulla oli kypärä, mutta heijastinliivi loisti poissaolollaan vaikka se olisi ollut erityisen tärkeä.
Ratsastuslenkillekin lähtiessä liivi usein unohtuu vaikka autoilijana tietää, että etenkin tähän aikaan vuodesta on harvoin niin kirkkaita kelejä, että liivin voisi jättää huoletta kotiin. Eikä hyvä näkyvyys ole millään säällä tai vuodenaikana paha asia, heijastinliivin huomaa hyvin jo kaukaa. 




Jos sitä onkin tullut petrattua vähän omaan näkyvyyteen, missä on kuvien hevosten heijastimet? Entä koirien silloin kun lenkkeilen niiden kanssa? Heijastinliivistä itsensä päällä ei liene hyötyä jos esimerkiksi kuvan käsihevonen olisi päättänyt palata ominpäin kotiin ja ylittää isomman asfalttitien. Miksi pyörittelen näitä kauhukuvia mielessäni jälkikäteen, mutta unohdan jo seuraavalla kerralla, että olen edes miettinyt moista. 

Täytyy varmaan lähteä heijastinkaupoille ja pistää asiat kuntoon. Miten tarkasti teillä suhtaudutaan kypärän, heijastimien ja muiden turvavarusteiden käyttöön?






Eilen Maria kuljetteli Gljáta kädessä, että minä pystyin paremmin ottamaan kuvia ja harjoitella tähän vuoden aikaan ja hämäryyteen sopivampia asetuksia. 
Kaspar, joka yleensä on perässähiihtäjä poni, innostui uudesta tehtävästään ja käveli reippaasti korvat hörössä. Varmaan tunsi jotain vallantunnetta saadessaan olla johtajaponi. ;) Gljá puolestaan alistui rinnalla kulkemiseen hieman nyrpeänä. Sain myös aikamoiset naurut kun Maria yritti nostaa laukkaa meidän laukkaspurttailu ylämäkeen (pitelin siis Gljáta jo itse) eikä Kaspar tästä kummemmin innostunut. Gljá katsoi parivaljakon perään, huokaisi todella syvään ja kärsivästi kuin sanoen "paras laukkapätkä ja tuo se vaan köntystää ylös, käsittämätöntä". Glján mielestä vaan on parasta ottaa ilo irti revittelemällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)