Peltoilua

Eilen olin suunnitellut molemmille hevosille oikein kunnollisen ja perusteellisen jumppapäivän. Noh, matkaan tuli pari muuttujaa kun keli oli kaunis ja kuvauksellinen, Mona tuli mukaan tallille ja Gljá oli hetken kentällä värkkäilyn ajan niin tahmea, että päätettiin unohtaa kenttäilyt siltä erää. Gljá on syksyisin usein väsynyt ja laiskahko, mutta nyt se liikkui kuin täi tervan seassa. Ainoastaan ravissa se innostui niillä parilla kierroksella mitkä mentiin ja sen jälkeen suunnattiin maastoon. En tahtonut alkaa kiusaamaan sitä pakkopulla jumpalla, kerta sen mieliala oli kertakaikkiaan niin alavireessä. Maastossa se olikin huomattavasti pirteämpi, mutta ei ihan samanlainen ruutitynnyri kuin yleensä. Pitää seurata tilannetta jos tahmeus jatkuu, että voiko syy olla muussa kuin syysväsymyksessä. Tietenkin täytyy huomioida, että takana on rankka ihottumakesä ja kaikki se stressi verottaa voimia. Ehkäpä annan suosiolla toistaiseksi Gljálle vapaata kenttätyöstä ja mennään vain maastossa mieltä piristäen.

Akilleksen kanssa päätettiin myös skipata kenttätreeni ja suunnattiin eräälle sänkkäripellolle kuvaamaan ja vähän irroittelemaan. Mona ratsasti Akilleksen mennessä pellolle ja minä hyppäsin puikkoihin vasta paikan päällä. Sainpahan kunnon alkuverkat kun puuskutin ylämäet ruunan reippaan askelluksen tahdissa.

Akilleksella oli paljon virtaa ja se olisi mieluummin vaan tehnyt sitä, mitä varmasti jokaisen mielestä sänkkärillä kuuluu - eli ottanut kunnon spurtteja. Tölttäilin vähän ristiin rastiin peltoa, tehden ympyröitä ja kiemura-uria, yrittäen saada ruunan puhtaaksi ja paremmin kuulolle. Myös parit tosi hyvät laukkapätkät saatiin aina kun ruuna malttoi keskittyä. Sählätessä tulee edelleen usein passilaukkaa ja aukea alue, jossa ei ole selkeää suuntaa, poika tuntui sekoilevan vähän enemmän askeleidensa kanssa. Se olisi tahtonut kurvata Monan luo ja minä toiseen päähän peltoa.