Pahoitteluni tämän postauksen puhelinkuvista jo etukäteen. Onneksi uuden kameran tulo on enää tilausta vaille, sillä vihdoin on päästy yhteisymmärrykseen millainen kamera meille hankitaan. Siispä ilmeisesti vannoutuneena Canonistina yllättäen hyppäänkin Nikonin kelkkaan ja taloon saapuu Nikon D7100. Kokemuksia? Vielä ehtii kertoa risut ja ruusut tänne mietittäviksi ennen kun teen tilauksen. Alkuun tämä kapistus saapuu kittiobjektiivin kera, mutta heti kun rahavaroja on kasvateltu enemmän aion hankkia Sigman pidemmän telen.
Ainakin paperilta luettuna Canonin saman hintaluokan kamerat eivät pärjää teknillisesti Nikonille. Harkitsin tätä kauan ja oikeasti olin todella vastahakoinen merkin vaihtoon, koska olen lukenut ja opiskellut kuluneen puolivuotta Canoneista enemmän kuin olen eläissäni jaksanut lukea mistään. Ainakaan mistään teknisestä vehkeestä, hevoset asia erikseen. Kuitenkin huomattuani mitä Nikonilla on tarjota, päätin, ettei kannata olla liian uppiniskainen.
Sitten hieman tämän porukan kuulumisia.
Nämä kuvat on otettu.. ööh.. jokunen päivä sitten. Vai ehkä viime viikolla? Aika vaan menee niin, ettei kyydissä meinaa kestää. Käytiin tuolloin ensin Marian ja Monan sekä poikien kanssa maastoilemassa ja ötökät kiusasi meitä koko lenkin ihan hermostumiseen asti. Etenkin Webe kävi niin tulisilla hiilillä, että Monan oli pakko jalkautua toviksi aikaa. Akilles oli poikaporukasta ainut, joka otti ötökkä-armeijan iskun suhteellisen leppoisasti. Ainakin niin kauan kun sai kävellä reippaasti eteenpäin.
Kymmeniä ötökän puremia myöhemmin lähdin vielä ratsastamaan Glján. Mukana oli Maria, neljä koiraa sekä vanha herramme Paavo. Gljá on ollut ihanan letkeä ratsastaa, joskin pellolla se oli melko innokas ja olisi mieluiten vain juossut päättömästi ympäriinsä. Välillä tuli kuitenkin tosi kivoja pätkiä ja eilen käydessäni ratsastamassa yksin metsässä, se oli TODELLA kiva. En ole koskaan tuntenut sen polkevan takasillaan yhtä voimakkaasti ja liikkuvan niin hyvin itseään kantaen. Olen niin iloinen edistymisestä!
Akilles on puolestaan niin pulskassa kunnossa, että mikään ei tahdo onnistua. Tuli pojan alkukesä syötyä laitsalla reilusti ylitarpeen ja nyt poitsu onkin tiukalla laihiksella. Kuntoa kohotellaan edelleen pitkillä lenkeillä. Vauhtia kyllä piisaisi, jonka seurauksena tämä lyllerö yleensä sotkeutuu jalkoihinsa ja hyppää ristilaukalle. Häsellyksen sijaan täytyy nyt keskittyä erilaisiin tasapainoharjoituksiin ja puhtaisiin siirtymisiin sekä karistamaan kilot pitkillä kilometreillä.
Käytiin ekaa kertaa tutustumassa kunnolla uittopaikkaan. Lenkkarit ja housuthan siinä kastui kun Gljá jumppasi lapojaan kauhomalla päälleni vettä. Ensin se ei olisi tahtonut veteen millään ja seuraavaksi se ei olisi tahtonut enää sieltä pois. Pöhkö poni. :)
Tämä aamu alkoi puolestaan ontuvalla ponilla. Olin juuri tekemässä töihin lähtöä kun huomasimme Marian kanssa keittiön ikkunasta kolmijalkaisena liikkuvan Kasparin. Syyksi ontumiseen paljastui säteeseen uponnut naula. Eikun vaan naula pois ja eläinlääkäriä taas käynnille tarkastukselle. Tämän alkukesän aikana meillä on ollut enemmän tarvetta eläinlääkärin käynneille kuin koskaan aiemmin. Aiemmin meillä on eläinlääkäri vieraillut lähinnä rutiinikäynneillä kuten hampaita raspaamassa ja rokottamassa. Jotenkin on koko ajan tuntunut sen Weben ruokatorven tukoksen jälkeen, että huonoa onnea on ilmassa ja mitä tahansa pahaa voi tapahtua. Toivottavasti tämä fiilis katoaa pian..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)