Valokuvakilpailun satoa + voittajat!

Postaus julkaistiin alunperin eilen, mutta laitoin sen kuitenkin takaisin luonnoksiin selvittääkseni erään asian sekaannuksen vuoksi. Nyt homma on selvillä ja kilpailu pääsee päätökseensä. :)

Tässä kaikki kilpailukuvat näytille, kera pienen kommentin joka lähinnä kajoaa kuvan tunnelmaan. Voittajakolmikko selviää tämän postauksen lopusta.

Sabinan kilpailukuvat:

Varsa ymmärsi yhden elämän parhaimmista asioista, katollaan on hyvä olla :)

Idan kommentti: Hauska ja tunnelmaan sopivan kuvakulman saanut kesächillailu kuva! 

 Yhteiset hetket oman ponin kanssa. Winnien kanssa olen saanut olla puolitoistavuotta, kun ponin hankin 2013 kesällä. Yhdessäolo on tuntunut toivottomalta, mikään ei suju, ja ei tiedä pitäisikö luovuttaa, mutta jo pienistä asioista, jotka onnistuvat, saa olla todella iloinen. Edetään vähän kerrallaan, ja uskoisin, että luottamus saadaan vähitellen kasaan! :)

Idan kommentti: Kuvassa on ihana tunnelma, joskin taustalta olisi toivonut jotain muuta, mutta eihän sitä aina ehdi miettiä räpsyjä ottaessa. Tähän olisi vaan hyvin sopinut taustaksi jotain kauniin kesäistä. :) PS. Tiedän tunteen siitä kun mikään ei suju, mutta lupaan sinulle, että malttaminen palkitaan! Jaksa jatkaa yrittämistä. :)

On mainiota seurata miten ex-ravuri kehittyy pikkuhiljaa ratsuna. Erityisesti 2014-vuonna Sikke on edennyt huimasti :)

Idan kommentti: Kivan ja rennon fiiliksen kuva.

***

Eveliinan kilpailukuvat:

Olen hyvin helpottunein mielin, kun uskalsin hypätä Dinan kanssa 90cm radan parista tippumisesta huolimatta. Hevonen kuskasi suurimman osan radasta vieläpä.

Idan kommentti: Kuvan tunnelmasta välittyy kaikki se helpotus, mistä Eveliina kuvatekstissään kertoi. Kiva kuva!

Ensimmäinen joulukuva heppani kanssa. Kuvaukset oli hieman hankalia, kun Dina ei olisi millään malttanut olla paikallaan.

Idan kommentti: Tunnelmassa on vähän jäykkyyttä, kuten Eve mainitsikin, ettei Dina oikein tahtonut pysyä paikallaan. Pidän kuitenkin kuvan väreistä ja Dinan ilmeestä. :)

***

Elinan laittamia kuvia on 6 kappaletta, sillä hän ehti laittaa kuvansa ennen kuin asetin rajan montako kuvaa kilpaan voi laittaa. Mun moka, sori, mutta halusin laittaa nämä nyt näytille kun kerta Elina oli ne minulle laittanut. Ei siis vedetä tästä hernettä nenuun, sillä kaikkiahan ei palkita. Olin mielessäni valinnut niistä vain kolme tasavertaisuuden vuoksi varsinaista palkintokisaa varten. :)

Elinan kilpailukuvat:

 Päivä, jolloin minä siskoni kanssa testasin uutta kameraa ja käytiin Liisiä tarhassa katsomassa. Heti se tuli luo ja oli niin seurallisena :)

Idan kommentti: Ensimmäisenä kiinnitin huomioni kuvassa olevan tytön hymyyn. Kuvassa on kiva tunnelma, joskin paremmalta se olisi näyttänyt jos hevonenkin olisi ollut vähän enemmän korvat höröllään.

 Tämä onkin otettu ihan syksyllä, melko lähiaikoina ja kuvassa tiivistyy ihana tunnelma ja päivä oli muutenkin tosi onnistunut.

Idan kommentti: Kuvassa on rauhallinen, kiva tunnelma. Joskin hieman häiritsee tuo päätön ratsumies, jonka aurinko on niellyt lähes kokonaan. 

 Ihan viikko tai pari sitten otettu kuva, kun lumet tuli ja suli ja otettiin ihania poseerauskuvia Sade- tammasta.

Idan kommentti: Hevosen valpas olemus ja kauniit värit tekevät tästä kauniin kuvan. 

Tässä onkin aika alku vuodelta otettu kuva, jossa juoksutin Liisiä pyörössä, kun se oli lomalla ratsastuksesta. Tuo oli ihana päivä. Monia satoja kuvia on tuosta päivästä, mutta tämä oli jotenkin niin kiva.

Idan kommentti: Vauhdikas, hieno kuva. Hieman häiritsee nuo paalit taustalla, mutta ainahan ei voi taustaa valita toiminnan hetkellä.

Tuolla hevosella (Liisillä) oli kenkä irti (kuten aina) ja pidin itsekseen tammalle maastakäsin päivän. Muistan vielä kuinka se seurasi jokaista askeltani ja jaksoi poseerata jokaisen kuvan ottamisen aikana hienosti. 

Idan kommentti: Kuvassa on rento ja toverillinen tunnelma, juuri sellainen jonka kuvatekstikin kertoo.

Juuri kuvan hetkellä hevoset ovat päässeet vihdoin nauttimaan ihanista laitumista ja taustallahan on Liisi! :)

Idan kommentti: Kuva, jossa on omanlaistansa salaperäistä tunnelmaa.

***

Matildan kilpailukuvat:

 Vanhalla kameralla (n.10v vanha) hyvinkin onnistunut kuva, ​meidän orivarsan hieno isä, Ypäjän Kuninkaallisissa!

Idan kommentti: Pidän tästä kuvasta ja sen odottavasta tunnelmasta, kuvan kohde olisi vain voinut olla rajattuna hieman lähemmäksi. 

 ​Tässä kuvassa on tosi kivat värit ja vaikken itse olekaan tätä ottanut niin erittäin onnistunut ratsastuskuvani. 

Idan kommentti: Kuvassa tosiaan on kivat, lempeät ja neutraalit värit.

​Tässä oikealla meidän vuotias orivarsa, joka pääsi juuri ensimmäistä kertaa orilaitumelle, minusta tämä on niin ihana ja onnistunut kuva, kun kaveritkin pääsivät vielä kuvaan.

Idan kommentti: Pidän tästä kuvasta kovasti, sen kesäisestä tunnelmasta ja hevosten vapaudesta. 

***

Melissan kilpailukuva:

Mökkimme naapurissa asustaa luonnonmukaisella lammastilalla kaksi suomenhevostammaa, jotka elävät toimeettomana metsässä. Olemme siskon kanssa saaneet aina kesäisin niitä käyttää. kouluttamattomien hevosten ehdoilla tietenkin. Itse olen touhuillut kuvassa esiintyvän Jesellan kanssa, siskoni Palome- tamman kanssa. Viime kesänä hengailimme jokaisena mökkipäivänä hevosten kanssa rannalla, mihin hevoset itsekin metsälaitumeltaan pääsevät (harmi etten saanut auringon laskun aikaista hetkeä kameraan, kun Palome oli yksin järvessä syömässä kaisloja).

En ollut ikinä uittanut hevosta ja sen riemu tulikin aivan yllätyksenä. Kesän vihaajana tämän kuvan nähdessäni kyllä tulee pieni kaipaus mökkeilemään. Niin ikimuistoiset muistot järvireissut jätti, kun hevoset samoilivat uiden järvikasvien perässä ja me pelleilimme selässä 

Idan kommentti: Hyvänmielen kesäkuva, taustallaan ihana tarina. Tästä tulee kova kaipuu kesään..!

Satunnaisessa järjestyksessä tietenkin ja hitsi ku näitä piti valita vain kolme, valinta oli vaikea! Valintakriteerit olivat kuvakilpailun teemaa painottaen eli paras muistosi ja sitä kautta voittajakolmikko oli helpompi valita.. :)

Melissan laittama kesäinen uintikuva toi mieleen ihanat kesäpäivät. Pidin myöskin Melissan kertomasta tunnelmallisesta tarinasta kuvan taustalta, josta tuli aivaan mieleen jokin villivarsa sarjiksen juoni. :D Kuvan värimaailma on hieman synkkä, siitä olisi voinut jälkikäsittelyssä tuoda vielä enemmän esiin kesänvärejä, vaikkei se tunnelmaa niin paljoa pilaakaan, etteikö ansaitsisi tulla palkituksi. :)

Koska kilpailussa nimenomaan haettiin sitä parasta muistoa, Even kuva ansaitsee tulla palkituksi, sillä tästä kuvasta voi katsomalla tuntea kuvatekstin tarinan helpotuksesta parivaljakon yhteisen ratasuorituksen jälkeen. 

Kuvia valitessani silmäni eivät osuneet montaa kertaa tähän kuvaan, siitä vain tuntui puuttuvan se jokin eikä se ehkä sommittelultaan ole se ensimmäisenä silmää miellyttävin. Kuitenkin pohdittuani tarkemmin kuvakilpailun ideaa ja katseltuani sitten tätä kuvaa uudemman kerran, jossa on mielestäni jotenkin lempeä ja aito tunnelma. Sen taustalta oleva tarinakin kertoo juuri niistä parhaista hetkistä.  

ONNEKSI OLKOON VOITTAJILLE! laittakaahan postiosoitteenne minulle sähköpostitse tulemaan (iitus@live.fi), niin voin laittaa teille palkintonne tulemaan. :)

Väliaikatiedote valokuvakilpailusta

Kiitos kaikille kuviaan lähettäneille! 

Kokosin ne tänään yhteen kansioon ja totesin samantien, ettei valinta kolmesta parhaasta tule olemaan ihan helppo. Tulokset julkaistaan muutaman päivän sisään kunhan saan valittua lempparini, pysykää siis kuulolla. :)

Gljá frá Eystri-Hól

Viimeisimpänä, mutta ei ollenkaan vähäisimpänä, esittely lauman Kuningataresta. :)

Rotu: Islanninhevonen

Syntynyt: 2002

Sukupuoli: tamma

Säkäkorkeus: n. 140-145cm 

Omistaja: Ida Vänttinen

i. Töfri frá Selfossi

e. Játning frá Flugumýri

Gljá sukupostissa

ekoja kertoja tapaamassa Gljáta sen entisessä kodissa.

Näin Gljá päätyi meille...

Tämä tarina on kerrottu blogissa jo useammassa kohtaa, mutta rakastan tätä tarinaa siitä miten meidän tiet kohtasivat, joten menkööt vielä kerran suorana kopiona neljä yhteistä vuotta -postauksesta. :)

Neljä vuotta sitten elokuussa olin seuraamassa islanninhevosten PM-kilpailuita Ypäjällä. Erään lyhtypylvään kylkeen oli niitattu ilmoitus ylläpitoon annettavasta hevosesta. Kaverini ehdotti, että ottaisin yhteyttä. Minä epäröin - tokkopa tyyppi antaisi minulle hevostaan ylläpitoon, ilmoituksen mukaan kyse olisi vähän hienommastakin tammasta ja minä olen vielä melko taitamaton. Otin numeron ja tallensin sen puhelimeeni "ylläpitohevonen" -nimellä. Olin kuitenkin liian ujo soittamaan ja kotiin päästyäni olin jo unohtanut koko jutun. Kuitenkin kaipuu "omasta" oli suuri ja laitoin ilmoituksen nettiin, jossa kerroin etsiväni ylläpitoon hevosta harrastamiseen sekä valmentautumiseen ja kilpailemiseen.

Seuraavana aamuna ilmoituksen laittamisesta puhelimeni soi. Soittaja oli "ylläpitohevonen". Vastasin hyvin hämmentyneenä puheluun ja siitä puhelusta tarinamme alkoi. Ylläpidossa vuoden ja seuraavana kavioliittomme solmittiin virallisin paperein, Glján elämänkumppaniksi vaihduin minä.

Hevonen, joka yllättää aina uudelleen...

Kun kirjoitan tätä, kurkun kohdalla tuntuu olevan palanen pelkästä innostuksesta. Joka kerta kun ajattelen tammaani, tunnen samoin. Se on tuonut elämääni valtavan määrän iloa ja onnea. Olen niin kiitollinen siitä, että juuri minä saan olla tuollaisen hevosen omistajana. Toki Gljá on aiheuttanut minulle myös kourallisen harmaita hiuksia, pettymystä, suuttumusta ja surua. Kaikki se toki on vain oman pään sisällä, minä olen vaatinut liikaa. Gljá on kadehdittavan anteeksiantavainen. Vaikka olisin mokannut kuinka, se ei ole jäänyt muistelemaan pahalla.

Gljá on melkoinen pakkaus jos jonkinlaista luonteenpiirrettä. Se on erittäin kiltti ja kärsivällinen, toisaalta tempperamenttinen ja kuuma, mutta se on maailman turvallisin kaveri. En ikinä pelkää sen seurassa ollessani, olinpa jalkaisin tai selässä. Sen kanssa voi tehdä mitä vain ja mennä minne vain. Se on erittäin fiksu hevonen ja välillä tuntuukin, että se on kuin ihmisen mieli, se tuntuu ymmärtävän niin paljon ja olevan läsnä. Glján kanssa ei koskaan ole tylsää ja se yllättää minut aina uudelleen. 

Harrastekaverina..

Gljá on todellinen monitoimiponi. Vain mielikuvitus on rajana kaikelle sille, mitä se kanssa tahtoo järkevyyden rajoissa harrastaa. Gljá on ehdottomasti omiaan kaikessa ei-niin-vakavassa tekemisessä, mutta on kuitenkin suht osaava kaveri kentällä työskentelyyn. Haastava ratsastettava se on, etenkin kuumuessaan, mutta nykyään olemme löytäneet jo tyylin ja yhteisen sävelen, jolla saamme hommat paremmin toimimaan. 

Glján korkea muoto on erityisesti töltissä ongelma.

Tulevaisuuden suunnitelmia..

Toiveissa on kehittyä Glján kanssa eteenpäin niin ratsastaessa kuin temppuissakin, joiden suhteen se on osoittanut olevansa erittäin innokas oppija.
Myös tavoitteissa on käydä askellajikisoissa kunhan treenit saadaan taas paremmin kulkemaan ja päästään valmennuksiin, luultavasti jo tämän kevään aikana.

Mikään ei ole varmaa, mutta yhden ainoan asian olen vannonut- tämä hevonen ei ikinä tule lähtemään meiltä niin kauan kuin meissä henkipihisee. 

Vuosi 2014

Mennyt vuosi oli monin tavoin rankka, stressaava ja täynnä sekavia ajatuksia. En tiedä vieläkään mikä minusta tulee isona, olen vähän tyhjän päällä vailla päämäärää. Se sentään oli tärkein tavoitteeni vuodelle 2014, mutta epäonnistuin siinä. Olen tuntenut itseni monesti täysin tarpeettomaksi ja jopa huonoksi ihmiseksi. Vuosi 2014 tuntui myös vähän tyhjältä, sillä menevänä ihmisenä olen aina ollut liikkeellä ja sitten viime vuosi menikin lähinnä kotona ja päivät kulkivat samaa rataa aamusta iltaan. Välillä koin sen todella turhauttavana. Liian monta asiaa on ahdistanut ja surettanut, menettämisen pelkoa on ollut ilmassa enemmän kuin koskaan. Pelottavaa tajuta, ettei mikään ole ikuista ja kaikki päättyy aikanaan. Eilen kirjoitinkin facebookiin kuinka tuntuu, että vuodet tuntuvat vierivän ohi yhä kiivaammin, mitä vanhemmaksi tulee. Minä en ehdi. Aika tuntuu liukuvan käsistä ja varsinkin tälläisen ahdistus määrän kanssa se tuntuu kuristavalta ajatukselta. Tahtoisin nähdä ja kokea vaikka mitä, mutta en saa otetta mistään. Ajatukset ovat siis olleet toisinaan melko surullisia. Kuitenkin menneen vuoden blogitekstejä selatessa tulee itselleenkin kuva, miten elämä on ollut yhtä päivänpaistetta. Hämmästyin positiivisuudesta, jonka näen teksteissäni, sillä aina kaikki ei ole tuntunut yhtä mukavalta. Olen näköjään oppinut jotain menneen vuoden varrella. Loppuviimeinhän tärkeintä on ne pienet onnelliset hetket ja olen valtavan kiitollinen, että hevoset, koirat ja läheiseni tarjoavat minulle sellaisia toisinaan synkemmän todellisuus kuvan keskellä. Pienistä paloista voi myöhemmin rakentaa suuren kokonaisuuden. Tärkeää on nähdä hyviä, hauskoja ja tarkoituksellisia asioita niissäkin hetkissä, joissa se ei ole aina ilmeisintä.

Synkistä ajatuksista huolimatta, mennyt vuosi on kuitenkin ollut äärettömän opettavainen, ihana, suloinen ja hauska. Muistoiksi jäi monia ihania hetkiä, paljon naurua ja iloa. Olosuhteet ja oma pääkoppa vaativat jarruttamista kun käännyimme vuoteen 2014 edelliseltä, joka oli ollut hyvinkin vauhdikas. Olin ollut todella rauhaton, en osannut nauttia hetkestä pätkääkään vaan elämä oli jatkuvaa suorittamista ja katsomista tulevaisuuteen. Melko ristiriitaista menettämisen pelkoiselle ihmisille katsoa kauas tulevaan ja yrittää elää joka päivä kiireellä ohi, vain päästäkseen seuraavaan. Nyt minä en jaksa enää katsoa niin pitkälle enkä miettiä jokaisen tekoni seurauksia tai saavutusten määrää. On ihan hyvä olla - tässä ja nyt. Asiat järjestyvät kun on niiden aika eikä kannata ottaa kauheasti stressiä. 

Erityisen opettavainen vuosi 2014 on ollut hevosrintamalla. Olen mielestäni oppinut hevosista eläiminä enemmän kuin muina vuosina yhteensä. En ole kehittynyt ratsastajana, olenhan treenannut valmentajanani vain oma pääkoppa, apuna valokuvat sekä videot. Olen varmasti menettänyt paljon osaamistani ratsastajana, mutta se ei tällä hetkellä harmita. Sen sijaan, että olisin kehittynyt ratsastajana, olen saanut taitoja, jotka vaikuttavat laajemmin. Nyt kun on valettu perustukset luottamuksella, kunnioituksella ja ystävyydellä, on sen päälle helppo rakentaa kaikki muu. Joskus ajattelin, kuten viimeksi eilisen synkkänä iltapäivänä, että vuosi 2014 on mennyt hukkaan. Hevosten treenit laahaa jäljessä enkä ole saanut aikaan mitään. Kun mietin asiaa uudelleen, tajuan, että olen saavuttanut paljon enemmän kuin mitä päälle päin näyttää. Lähden erittäin positiivisin mielin vuoteen 2015. Meillä on maailman paras, meille sopivin hevoslauma, jossa jokaisella on meille jotain annettavaa. <3

Tein vain yhden uuden vuoden lupauksen. Aion ottaa ensi vuoden rennommin, unohtaa synkät ajatukset, nauttia elämästä ja katsoa mihin se minut vie. Niin ja tietenkin lupasin jälleen kerran tiputtaa ne vyötäröllä olevat ylimääräiset. Kuten joka hemmetin vuosi varmaan viimeisen kymmenen vuoden ajan. Kun pistää asiat mittasuhteisiin, olen elämän muilla osa-alueilla varsin aikaansaava ja reipas ihminen. Jospa onnistun skarppaamaan seuraavan vuoden aikana ja siirryn vuoteen 2016 sitten vähän hoikempana.. :D