Star wheel -test osa 2 ja pyöräilykauden avaus

Minua piinanneet taudit alkaa olla selätetty. Onkin aika palata ruotuun ja pistää taas kroppaa töihin, joten polkaisinkin tänään pyöräilykauden avatuksi ja poljin tallille 15 kilometriä. Seuraavaksi pitäisi liikuttaa hevoset ja lähteä sitten polkemaan takaisin kotiin. Pyöräilyä tulee tapahtumaan nyt viikottain useamman kerran, sillä olen autoton toistaiseksi. Jos mielin päästä tallille, nopein keino on pyöräillä (matka taittui noin tunnissa). 

 

Olen ylpeä pyöräily suorituksestani. Olen moista matkaa pyöräillyt viimeksi ylä-asteella, eli 2000-luvun alkupuolella. Matka tähän suuntaan on pitkälti loivaa ylämäkeä, mutta jaksoin puskea eteenpäin vain kahdella pikku juomatauolla. Pidin sport trackria puhelimessa päällä ja iloitsin kulutetusta 600kalorista! Saipa nauttia pastaa hyvällä omalla tunnolla. :)

Nyt palatkaamme kuitenkin varsinaiseen asiaan. Viime perjantaina kokeilin Gljálla jälleen star wheeliä ja parannusta edelliseen oli huikeasti! Löysimme ensimmäisen kerran mukavan työskentelymuodon. Tamma oli positiivisempi ja pysyi tosi kivasti kuulolla. Olen todella huijentunut tästä edistyksestä! 

Myös Webe pääsi testailemaan ensimmäisen kerran kuolaimetonta. Ruuna oli harvinaisen seurankipeällä tuulella ja teki Marian kanssa töitä mielellään. Olimme tyytyväisiä sen toimivuuteen kuolaimetta ja harjoituksia jatketaan. Saapa nähdä, miten tämä lähtee edistymään jos jätetään rauta suusta. Tämä kun on myöskin sellainen hevonen, että kuolain on aina aiheuttanut melkoisesti päänvaivaa. Esimerkiksi Akilles on aikanaan koulutettu hyvin kuolaimelle, eikä minua harmita lainkaan ratsastaa sitä kuolaimella. Se toimii hyvin ja pehmeästi. Webe ja Gljá taas ovat olleet aina ongelmallisia kuolaimelle ja olemme iloisia, jos saimme niille vihdoin toimivan vaihtoehdon.

 Kuten kuvista huomaa, Webe on todella jäykkä ja työmaata riittää.

Nyt hetkeksi heppailemaan ennen kuin hyppään taas uljaan mustan tunturipyöräni selkään ja poljen kohti auringonlaskua.. :) 

Viikko katsaus

Laiskaa taas tää päivittely, mutta tässäpä nyt viikko katsaus. 

Viikko on mennyt toipuessa Marian valmistujaisjuhlista, jotka olivat tälläiselle harvakseltaan bilettävälle melkoisen työläs kokemus. Ikää kun tulee, juhlista toipumiseen vaan menee aikaa.. :D Lisäksi kun aina pitää olla jotain pientä v***umaista riesaa, mua on koetellut koko viikon järjetön hammassärky.. Tänään se oli sen verran lievä, että pysyi jota kuinkin järjissään. Kummalisinta on, että mitään vikaahan hampaasta löytynyt kun kävin tarkistuttamassa. Sellasta, mutta nyt asiaan:

Testissä star wheel -hackamore sekä sidepull

Sidepull

Star wheel -hackamore

 Kuten aiemmassa postauksessa lyhyesti mainitsin, tilasimme parit kuolaimettomat Ruotsista (markusholst.com). Olimme pitkään miettineet, mistä lähdemme kokeilemaan ja nämä tuntuivat paitsi edullisilta, myös ihan passeleilta vehkeiltä. Ensimmäisellä testi kerralla Gljálla olin lyödä hanskat tiskiin samantien. Olin väsynyt, kiukkuinen ja samaa oli tammakin. Kuljimme täysin väärinpäin, jännittyneinä ja testailut menivät näistä syistä aivan penkin alle. En ylipäänsä muista, milloin ratsastus olisi tuntunut noin toivottoman hankalalta ja epämiellyttävältä.. Gljá oli todella jännittynyt, jota sain jonkin verran fiksattua pois vaihtamalla star wheelissä ohjaa toiseen asentoon. Tosin se tuntui muutenkin olevan pahantuulinen ja hieman säpsy jo tarhasta hakiessa, että liekkö oli tuhoon tuomittu testipäivä idea jo alkujaankin.. 

Sidepull:ia ei muutenkaan ole tarkoitettu ratsastukseen tuntumalla, joten käsi jota vehjettä käytti oli aivan hukassa. Minulle tuntumatta ratsastus on aivan vierasta.. Lyhyesti pähkinän kuoressa, vika on istuvuudessa (paine tulee liikaa pelkälle nenälle) sekä omassa kädessäni. En kuitenkaan aio/tahdo luovuttaa vaikka ekat kerrat menivätkin vähän pieleen. Tahdon oppia ratsastamaan eikä ne varusteet ole se juttu, jolla homma hoidetaan. Pakko painottaa sitä, ettei ole mikään oikotie onneen sen enempää rauta kuin raudottumuuskaan. Ongelmat melko pitkälti istuu satulan päällä. Onneksi eilen vikalla pätkällä sain jo vähän hajua, kuinka pitäisi näitä päävehkeitä käyttää ja Gljá meni jo paljon paremmin. Jatkakaamme siis harjoittelua. :)

Ensi kerralla paremmin...? 

Joku kusi näiden aamumuroihin...?

Kaspar puolestaan toimi star:lla melko kivasti! Gljá on aina ollut herkkä päähän tulevalle paineelle (joskus kokeilin laittaa ohjat turpikseen ja se oli aivan hermona, että aika paljon parannusta siihen), mutta Kasparia ei hetkauta. Sille nuo star wheelit sopii minusta aika kivasti kun tänään seurasin Marian ja Kasparin treeniä.

  

Itse olen samalla systeemillä jumpannut pari päivää Akillista. Tänään sitten kiipesin selkään kokeilemaan treenin tuloksia ja kyllä on kannattanut! Poika oli todella mukavan oloinen ratsastaa. Vielä kun alkaisi venyä ylälinjastaan, tällä hetkellä kun ei edelleenkään voi paljoa ottaa tuelle eikä tehdä selässä oikeastaan hirveästi ylimääräistä. Edetty kuitenkin on ja uskallan koko ajan vaikuttaa enemmän avuilla.  

Tiedän, et tyypit alkaa varmaan olla kurkkuaan myöten täynnä näitä kintun nostelukuvia, mutta tää oli pakko laittaa kun nousi nii komeesti.. sorryy.. 

Minä huristelin Aksun kaa ympäri kenttää ja tuo pöhköponi vaan möllötti niillä sijoillaan, mihin Maria sen jätti. 

Ja loppuun vähän koirien kanssa hengailua.. Nää sekopäät uskaltautui vielä jäille ja kävivät uimassa rannassa, missä oli sulaa.. hullut. o_O

 Kunnon bönde :D

Onneks meidän mamma tietää,ettei olla ihan normaaleja koiria..

Onnistumisia ja onnettomuuksia

Viikko on vierähtänyt taas nopeasti ja (melko) hyvissä meiningeissä. Pahoittelen jo ennalta kilometripostausta. Olemme riemuinneet ja nauttineet auringosta, hevosia on voitu liikuttaa joka päivä kunnolla ja paluu treenien pariin on tuntunut todella mahtavalta! Hetken aikaa hieman kateissa ollut motivaatio on tullut takaisin moninkertaisesti. 

Maanantaina Maria maastoili Kasparin kanssa ensimmäisen kerran naruriimulla. Pikkupoika käyttäytyi hyvin ja kulki kaikki kolme askellajia ongelmitta. Marialla on välillä ollut ongelmia Kasparin kanssa ja luottamus on ollut vähän kortilla. Naruriimu välineenä on ihan toimiva, mutta tietyissä tilanteissa epäselkeä. Toivottavasti ensi viikolla tilaamamme kuolaimettomat saapuvat Ruotsista ja päästään testailemaan niillä. 

Kevättä on tietenkin hevosilla rinnassa ja pöljäenergiaa riittämiin. Jäätiköiden vuoksi maastoilu on ollut vähäistä viime ajat ja tiistaina saimmekin Monan kanssa idean lähteä ottamaan maastoon parit laukkalähdöt, jotta hevoset saisivat juosta oikein kunnolla. Suunnistimme mäkeen, jossa usein otamme laukkakisat. Kuten arvata saattaa, molemmat hevoset (Gljá ja Webe) kävivät tulisilla hiilillä ja ekan yhteispyrähdyksen jälkeen päätimme mennä vuorotellen. Onneksi päätimme, sillä kolmannella kerralla olisin tullut suoraan Monan päälle.. Mitä tapahtuikaan?

Mona tuli Weben kanssa mäkeä ylös melkoisen hurjaa kyytiä. Monan ryhtyessä hidastamaan hevostaan, Webe alkoi kiskoa päätään alas kerta toisensa jälkeen. Mahdollisuudet kyydissä pysymiseen oli olemattomat ja niin tyttö kupsahti kuperkeikalla maahan. Tilanne oli todella ikävän näköinen ja säikähdin melkoisesti. Joskin kun selvisi, että Mona on ihan kunnossa, purskahdimme nauramaan. Mustaa huumoria sen olla pitää. Onneksi ei käynyt pahemmin, mutta Monan oikea käsi on kipsissä seuraavat kolme viikkoa, sillä peukolan alla oleva luu murtui. Meillä tippumisia on tapahtunut todella vähän, viimeisimmästä taitaa olla pari vuotta aikaa. Tämä tapahtuma jäi harmittamaan ja ennen kaikkea mietityttämään, että miksi Webe moista teki. Se on tehnyt pään kiskomista aiemminkin, mutta ei tuossa mittakaavassa. Ajatus tietenkin herää, onko se kipeä jostain. Tunnustelinkin sen selkää seuraavana päivänä ja selkälihakset tuntuivat hieman kireiltä ja aristavilta. Tiedä sitten, missä syy oli. Kyseinen päivä oli muutenkin erittäin onnettomuusaltis, itselläni oli Glján kanssa kolme läheltä piti -tilannetta. Joskus vaan käy näin. 

Tätä ikävää tilannetta lukuunottamatta viikko jatkui mukavissa merkeissä. Keskiviikkona Maria hyppäsi ensimmäistä kertaa Gljálla. Tämän kaksikon menoa oli hauskaa katsella. Vaikka Gljá on melko vaikea ratsastettava eikä Maria vielä kovin kokenut, yhteistyö sujuu silti mukavasti. Hyppytekniikassa on tosin hiomista, etenkin jalkojen osalta(jalustimetkin aika pitkät eikä askellajisatula ole omiaan koko hommaan..), mutta mielestäni ekaksi kerraksi tämä oli aika hyvä suoritus.

(ps. Maria, jos joku hallitsee ilmeella ratsastamisen.. ;))

Eilen jumppasin Gljáta maastakäsin palauttelupäiväksi. Espanjalaista KÄYNTIÄ tulee jo pitkät pätkät! Kunhan tätä vähän vielä hiotaan, on videon aika. Lisäksi treenasimme kumartamista sekä ympärilläni pienellä voltilla vapaana ravaamista.

En tietenkään malttanut olla menemättä selkään pariksi kierrokseksi, kypärän toimittaessa tyhjää satulahuoneen naulakon hattuhyllyllä. Typerää, taas.. -_-

Akillesta työstin ensin maastakäsin. Temppuiltiin myös vähän ja luulen, että tämä poika tulee kävelemään espanjalaista hyvinkin pian. Vaikka se oppi Gljáta hitaammin, se on kehittynyt huomattavasti nopeammin. Tähän tietenkin vaikuttaa Akilleksen ryhti. Gljá kun on sellainen lavoillaan hiihtelijä. Kuvia ei eilisestä ratsastuksesta Akilleksesta ole, sillä kuvaaja köllötteli Paavon selässä auringosta nauttien.. ;) Sääli sinänsä, sillä poika tuntui mielettömän upealta ja tarjosi parasta ravia ja laukkaa tähän mennessä. 

Kuinka pienelle kerälle tuo hevonen menee?

Loppuun vielä parit kuvat koirista ja meidän pihamaalla asustelevasta Ylämaankarjasta. 

 Palloanihan ette saa!!

Nyt varmaan viikonlopun verran ratsastustaukoa, sillä työtä Marian valmistujaisjuhlien parissa piisaa. Maria on juuri valmistunut restonomiksi. :)