Keväisiä kuvauksia

Viime päivät on ollut aivan mielettömän upeat kesäkelit ja niistä on nautittu täysin siemauksin. Keskiviikkona vietettiin koko pitkä päivä tallilla ja sen lisäksi, että liikutettiin kaikki hevoset, ehdittiin vielä kuvatakin leskenlehti niityllä keväisiä muistoja. 

Maria pääsi kuvattavaksi huliviliponien kanssa. Minä valitsin niitylle seuralaisekseni oman pikku Prinssini. 

Maria ratsasti pitkästä aikaa Webellä, mitään käyntiköpöttelyä ja peruutusharjoituksia ihmeempää ei tosin tehty. Kuten kuvista näkyy myös Webeä on ratsastettu kuolaimetta viime ajat ja se on tuntunut sopivan sille. Heh.huvittaa kun samat luottosuitset kiertää hevoselta toiselle, onneksi on säätövaraa. :D Kaupres on kuolaimettomista minusta kaikkein toimivin ja pehmein, joka vieläpä tuntuisi toimivan melkein jokaisella meidän hevosella.

Vähän harjamarron hierontaa.. Poika nautti niin, että melkein nukahti eikä jaksanut lopulta enää tuijottaa minun kuvaamistakaan.. :D

 Meidän pieni haliheppa.. ♥ 

Mikäs sen kivempaa kuin ratsastaa mekossa helteellä.. :D

Minä ratsastin hieman molempia omiani. Akilles tuntui tällä kertaa todella jäykältä ratsastaa eikä ravikaan meinannut oikein löytyä, töltti kyllä kulki kuitenkin aika kivasti kunhan ensin sain ruunan hieman taipumaan. Jätin kuitenkin suosiolla ratsastuksen melko lyhyeksi jumppailuksi ja sen sijaan hieroin pojan nystyrärukkasella läpi. En löytänyt mitään erityisen tiukkoja kohtia, jotka olisivat voineet olla syy Akilleksen jäykkyyteen. Nyt kun muistaa huoltaa omaa kehoaan venyttelemällä, on heppojen huolto jäänyt vähemmälle. Aika taas ottaa itseään niskoista kiinni ja venytellä hevosetkin läpi edes parina päivänä viikossa. 

Gljá kulki hienosti ja letkeästi, se on niin ihanan pehmoinen ratsastaa nykyään ja toimii kuin ajatus. Minä en vain meinannut välillä pysyä aivan menossa mukana ja varsinkin kavaleteilla meinasin aina jännittyä ihan liikaa väärillä lihaksilla, joka aiheutti tasapainon horjumista. Ikuisuus ongelmani jännityshartioiden kanssa korostui jälleen, mutta onneksi muutaman kierroksen jälkeen tasapaino kuitenkin löytyi taas paremmin, piti vaan antaa kroppansa lähteä luottavaisesti myötäilemään liikettä eikä harata vastaan.

Ihmisen paras ystävä..

 Joskus ystävyys ei kaipaa sanoja. Joskus se vain kaipaa jotakuta, joka on yksinkertaisesti ja aidosti läsnä..

Kun kaipaat kättä johon tarttua, voit löytää tassun josta pitää kiinni...

tai harjan, jota vasten painautua..

Kuunnella hiljaa sydämellä.

Antaen läsnäolon puhua..

Olen kiitollinen, että minulla on kaltaisianne ystäviä. ♥

Liike lähtee lantiosta

Olen ratsastanut viimeisen vuoden aikana todella vähän. Sen sijaan ollaan lenkkeilty hevosten kanssa ja viimeajat minä olen keskittynyt omaan treeniin ja liikkuvuuteen. Tästä kaikesta on selvästi ollut etua nyt kun on tarkoitus palata taas aktiivisemman ratsastuksen pariin. Eilen alkulämmittely kävelylenkin jälkeen päätin ratsastaa Akilleksen lyhyesti kentällä.  

Kaikki tuntui uskomattoman helpolta.  Laukat pyöri, ravi ei levinnyt mutkiin ja tölttikin löytyi puhtaaksi kun vähän taivutteli. Maria kommentoi ihmettelyäni, että selvästi huomaa miten mun lantio liikkuu ihan eritavalla kuin ennen. Kiitos ahkerien venyttelytuokioideni, ne todellakin ovat tuottaneet tulosta ja kireydet lantiossa ja lonkankoukistajissa alkaneet sulaa. Kyllä motivoi jatkossakin käyttämään illassaan sen puolituntia venyttelyyn. Ajattelinkin tehdä ratsastusta edistävistä liikkuvuusharjoituksista ihan oman postauksensa. 

Eilen oli muutenkin huippukiva päivä. Ponien seura on vaan aina yhtä hykerryttävän hauskaa ja rentouttavaa. Etenkin rakastunut kaksikkomme Kaapo ja Gljá takaavat aina touhuillaan päivän naurut. Vaikka vähän kyllä välillä meinaa meno yltyä turhan villiksi niinkuin viime postauksessakin taisin mainita. Gljá on ihan mahdoton hampaittensa kanssa...

Glján kanssa tietenkin kuuluu aina vähän leikkiä. Se on kehittynyt paljon espanjalaisessa käynnissä, voisikin joskus ottaa videolle. Sikäli mikäli se ei taas tuiskahda mulle ihan ykskaks ja painele pois näköpiiristä.. :'D

Nimittäin eilen se vaan yhtäkkiä nosti kytkintä ja lähti kesken leikin. Me jäätiin Kaapon kanssa katselemaan sen perään kun sille selvästi tuli tärkeämpää tekemistä. 

Kunnes tamma sitten yhtäkkiä tuli kateelliseksi minun ja Kaapon hellästä hetkestä ja palasi takaisin vaatien täyden huomioni.. :D On se vaan sellainen tapaus, ettei ole moista tullut tavattua aiemmin.. 

Ai vitsit muuten tätä kevään tuntua,i love it! ♥

Tää on niin energiaa täynnä olevaa, mutta silti chilliä aikaa. 

Puput, ponit ja noita

Heippa vaan ja terveisiä pääsiäiseltä! Viime postauksessa kerroinkin, että meidän arkeen on tulossa pieni poikkeus kun luvattiin lähteä paikallisen matkailuyrityksen pilkkitapahtumaan pitämään talutusratsastusta. Niin sitä sitten pakattiin ponit koppiin, puput istutettiin penkeille, noita hyppäsi rattiin ja suunnattiin kohti Kuus-Hukkalaa.

Itselleen jäi ihan hyvämieli tapahtumaan osallistumisesta. Ponit hieman jännittivät joitakin ratsastajia, mutta käyttäytyivät kuitenkin oikein mallikelpoisesti ja kaikki sujui hyvin. Erityisen ylpeä saadaan olla meidän pikku-Kaaposta, joka ylitti kaikki odotukset tuplaten. Gljá sen sijaan veti välillä hieman alta riman.

#Akiviisivuottasydänsydänsydän.... ♥ Jestas miten suloinen lapsi, kertakaikkiaan hurmaava pikkumies! Akin äidille terkkuja vaan - poika sai kyllä melkoisen fanilauman.. ;) Kun pikkumies kävi viimeisen kierroksen Gljálla, kiitteli reippaasti kyydistä ja toivotteli hyvää päivänjatkoa me tuijotettiin Marian ja Monan kanssa toisiamme ja piirreltiin sydämiä ilmaan melkein tippalinssissä.. haha. :'D

Kaiken kaikkiaan jäi sellainen maku suuhun, että kai sitä voi poistua kotoa taas toistekin.. ;)

Muita pääsiäisajan tunnelmia toisesta blogistani TÄÄLTÄ.