Hyvää joulua!

Hei kaikille ja ihanat joulun toivotukset meidän poppoolta! 

Tälläisin joulukortein mentiin tänä vuonna. Blogiin olisi vaikka kuinka paljon kerrottavaa ja asiaa, mutta aikaa ei ole nyt riittänyt kaikkeen ja kiire on tukahduttanut inspiraatiota. Esimerkiksi yläpuolella olevan kuvan loppu sadon täytyy ehdottomasti päästä blogiin! Vaikka en itse kuvauksissa mukana ollutkaan, olihan mun murut kuitenkin edustamassa ja avustamassa Mariaa sekä Monaa toteuttamaan kuvaukset. ;)

Gljásta on nykyään tainnut tulla enemmän meidän Marian opetusmestari ja lellikki. Nautiskelen Glján kanssa toisinaan maastoilusta ja otan oppia vastaan kentällä, mutta luovutan hienon tammani kaikella ilolla Marian harrastuskaveriksi. Kukapa olisi uskonut vielä vaikka kaksi vuotta sitten, että Maria sen selkään suostuisi muuta kuin minun pakottamana, mutta katsokaapa tuon kaksikon menoa nyt! 

A lonely dark rider is looking for Christmas..

Toi valkee tamma on vaan niin timanttia... ei ole sanoja kertomaan.. <3

Treenit Akilleksen kanssa ovat alkaneet tuottaa myöskin toivottua tulosta kun ollaan aloitettu ihan alusta ja puhtaalta pöydältä pian kahden vuoden kävelyretkien jälkeen. Kuvitelkaa, kahden vuoden!! Jestas sentään, miten tämä aika vaan menee.. Olen varmaan kaksi vuotta jauhanut blogissa, että "tässä taas hiljakseen aloitellaan".. hehe.. No, ei kai sitä kukaan sitten sano kauanko siihen hiljalleen aloitteluun saa mennä ja mitä se hiljalleen aloittelu sitten pitää sisällään. :D

No joka tapauksessa, ollaan edetty hyvin rauhallisesti sekä täsmällisesti ja maltti todellakin on ollut valttia. Kaiken epämääräisen sähläämisen sijaan ollaan edetty ihan eri tavalla kun treeneissä on ollut selkeä punainen lanka. Voisikin tehdä videota meidän treeneistä joku päivä. 

Huomatkaa Aksun uusi, komea barokki hackamore. <3

Mutta nyt pidemmittä puheitta joulun viettoon ennen kuin lähden yövuoroon tänään. Ihanaa joulua kaikille sinne ruudun toiselle puolelle, nauttikaa ja rentoutukaa! Saa jättää terkkuja jos joku vielä tänne eksyy kaiken hiljaiselon jälkeen.. ;)

Tontun ylisöpö poni... <3

PS. Turpaterapeutteja voi seurata facebookissa! :) 

Barbados "Paavo" 1992-2016

Jos on olemassa paikka, jonne matka vie kun se päättyy täällä, 
on siellä ikivihreää. 
Se on paikka, jossa vanhakin nuortuu 
ja jossa kuolema on levolliselle mielelle seuraava suuri seikkailu.

Kiitos Paavo kaikista yhteisistä vuosista. Meillä on suunnaton ikävä jo nyt koko pihan täyttämää persoonaasi. Kuka meidät nyt ottaa vastaan höhötellen kun tullaan tallille.. On hiljaista ja ikävää.

Elämä hevoslauman kanssa on yksi arjen parhaita asioita. Meidän jokaisella lauman jäsenellä on erityinen paikkansa ja nyt kun yksi on poissa, tuntuu niin tyhjältä. Paavo oli lauman pää ja isähahmo nuoremmilleen. Se oli suunnattoman fiksu ja vaativa hevonen, joka ei tyytynyt millaiseen hoitoon hyvänsä. Mutta se oli lämmin ja lempeä niille, jotka sen ansaitsivat.  
Kaikkein suurin suru on Webellä. Eilen se juoksi holtittomasti pitkin märkää laidunta huutaen Paavon perään. Lopulta meidän oli pakko viedä se katsomaan Paavoa viimeisen kerran ja se tärisi huohottaen haudalle kävellessä. Tuntuu vielä satakertaa pahemmalta nähdä Weben suru kuin kokea omaansa, sillä Webelle ei voi kertoa sanoin, miksi oli Paavon aika lähteä.. 
On hevosenomistajan pahin hetki päättää siitä, milloin on toisen aika lähteä. Olo oli kuin murhaajalla ja teki mieli kirkua Paavon kuolleen ruumiin ääressä, että anna meille anteeksi kun tehdään sulle näin. Koko ajan pyörii päässä, oliko se oikein. Vaikka kyllä me kaikki tiedettiin, että nyt oli sen aika. 

Hyvää matkaa ystäväkallis..<3

Ensilumen iloa ja raskaiden hyvästien jättämistä

Voin tulla kuinka vanhaksi tahansa, mutta en koskaan niin vanhaksi, että lakkaisin iloitsemasta pienen lapsen tavoin ensilumesta. Olimme kaikki hepppoja myöten jotenkin hömppätuulella ja hellyyden osoituksia jaettiin ja nautittiin ensilumen riemusta lenkkeilemällä. Kaikkialla oli niin kaunista, syksyn värit yhdistettynä valkeaan lumeen loivat uskomattoman hienon kontrastin. Ensilumet tulivat ja menivät, mutta onneksi oli sopivasti vapaapäiviä kulkea kamera mukana päivistä nautiskelemasta. Kuvia noiden päivien taianomaisesta tunnelmasta löytyy lisää TÄÄLTÄ. :)

Tänä viikonloppuna hevoset siirtyvät takaisin kotiin kesälaitumelta. Eivät ne sentään ole enää joutuneet elämään laidunruoholla vaan ovat saaneet syödä pyöröpaalista. Kesälaidun olisi hyvä koti ympärivuotiseen käyttöönkin, mutta meille pidemmän matkan takia siirrymme talvikotiin. 

Talvikotiin siirtyy laumastamme vain neljä. Vanhuksemme lähtee tänään nauttimaan ikivihreistä.. Tämä päivä on raskas ja olo tuntuu tyhjältä. Suru on valtava, mutta samalla olo on helpottunut. On tullut Paavon aika lähteä, niin musertavalta kuin se tuntuukin.. Onneksi meillä on meidän nuoret lohduttamassa..

Kiitos Paavo kaikesta, oli todella ilo, että meidän laumaamme oli osana sinun kaltaisesi hevospersoona.

Viisi vuotta sitten...

Facebook muistutti tänä aamuna kuvasta, joka on julkaistu viisi vuotta sitten. Se veti aika hiljaiseksi. Glján ihottuma on melko pahassa kunnossa ja minä näytän selkään nostetulta syöttöporsaalta. Muistan myös fiiliksen noilta ajoila eikä se ollut hyvä. Itkin tuona kesänä monet kerrat niin ihottuman kuin muutenkin yhteiselomme vuoksi, joka ei oikein sujunut toivotulla tavalla. 

Tuosta kuvasta tuli ensin todella paha mieli. Miten sitä onkin ollut niin sokea kaikelle ja tajuaa vasta myöhemmin. Mutta kuten Maria sanoi, elämä on. Oppia ikä kaikki ja antaa ajan kullata muistot. 

Syyskuussa meillä oli 6-vuotispäivä Muumimamman kanssa. Aika paljon on nähty ja koettu yhteisten vuosien aikana. Juuri nyt tänä päivänä minä olen onnellinen, että minulla sellainen hevonen kuin Gljá. Se on urhein, lempein ja viisain koskaan tapaamani pikkuhevonen. 

Kiitos kaikesta - menneestä ja tulevasta. :)

Tässä muutama kuva facebook arkistoista vuosien varrelta.. Jos jossain on kuuden vuoden aikana tapahtunut muutosta, niin ainakin valokuvien laadussa..