Voin tulla kuinka vanhaksi tahansa, mutta en koskaan niin vanhaksi, että lakkaisin iloitsemasta pienen lapsen tavoin ensilumesta. Olimme kaikki hepppoja myöten jotenkin hömppätuulella ja hellyyden osoituksia jaettiin ja nautittiin ensilumen riemusta lenkkeilemällä. Kaikkialla oli niin kaunista, syksyn värit yhdistettynä valkeaan lumeen loivat uskomattoman hienon kontrastin. Ensilumet tulivat ja menivät, mutta onneksi oli sopivasti vapaapäiviä kulkea kamera mukana päivistä nautiskelemasta. Kuvia noiden päivien taianomaisesta tunnelmasta löytyy lisää TÄÄLTÄ. :)
Tänä viikonloppuna hevoset siirtyvät takaisin kotiin kesälaitumelta. Eivät ne sentään ole enää joutuneet elämään laidunruoholla vaan ovat saaneet syödä pyöröpaalista. Kesälaidun olisi hyvä koti ympärivuotiseen käyttöönkin, mutta meille pidemmän matkan takia siirrymme talvikotiin.
Talvikotiin siirtyy laumastamme vain neljä. Vanhuksemme lähtee tänään nauttimaan ikivihreistä.. Tämä päivä on raskas ja olo tuntuu tyhjältä. Suru on valtava, mutta samalla olo on helpottunut. On tullut Paavon aika lähteä, niin musertavalta kuin se tuntuukin.. Onneksi meillä on meidän nuoret lohduttamassa..
Kiitos Paavo kaikesta, oli todella ilo, että meidän laumaamme oli osana sinun kaltaisesi hevospersoona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)