Barbados "Paavo" 1992-2016

Jos on olemassa paikka, jonne matka vie kun se päättyy täällä, 
on siellä ikivihreää. 
Se on paikka, jossa vanhakin nuortuu 
ja jossa kuolema on levolliselle mielelle seuraava suuri seikkailu.

Kiitos Paavo kaikista yhteisistä vuosista. Meillä on suunnaton ikävä jo nyt koko pihan täyttämää persoonaasi. Kuka meidät nyt ottaa vastaan höhötellen kun tullaan tallille.. On hiljaista ja ikävää.

Elämä hevoslauman kanssa on yksi arjen parhaita asioita. Meidän jokaisella lauman jäsenellä on erityinen paikkansa ja nyt kun yksi on poissa, tuntuu niin tyhjältä. Paavo oli lauman pää ja isähahmo nuoremmilleen. Se oli suunnattoman fiksu ja vaativa hevonen, joka ei tyytynyt millaiseen hoitoon hyvänsä. Mutta se oli lämmin ja lempeä niille, jotka sen ansaitsivat.  
Kaikkein suurin suru on Webellä. Eilen se juoksi holtittomasti pitkin märkää laidunta huutaen Paavon perään. Lopulta meidän oli pakko viedä se katsomaan Paavoa viimeisen kerran ja se tärisi huohottaen haudalle kävellessä. Tuntuu vielä satakertaa pahemmalta nähdä Weben suru kuin kokea omaansa, sillä Webelle ei voi kertoa sanoin, miksi oli Paavon aika lähteä.. 
On hevosenomistajan pahin hetki päättää siitä, milloin on toisen aika lähteä. Olo oli kuin murhaajalla ja teki mieli kirkua Paavon kuolleen ruumiin ääressä, että anna meille anteeksi kun tehdään sulle näin. Koko ajan pyörii päässä, oliko se oikein. Vaikka kyllä me kaikki tiedettiin, että nyt oli sen aika. 

Hyvää matkaa ystäväkallis..<3