Peltotreenit Glján kanssa

Eilen saatiin nauttia treeneistä ihanassa auringon paisteesta. Akilleksella oli vapaapäivä, joten lähdettiin maastoon Glján kanssa. Pellolla alkaa vihdoin olla sen verran vähemmän lunta, että siinä saattoi mennä, joten tilaisuus käytettiin hyödyksi. Gljá oli jälleen hyväntuulinen, sopivasti eteenpäin pyrkivä ja kuulolla. Ainoastaan pellolla tuotti ongelmia kääntyä oikealle kun Gljá olisi tahtonut jatkaa eteenpäin ja kurvata viereiselle tielle (tästä vähän videolla). Hetken työstin sitten sitä käynnissä kääntymään oikealle ja sainkin tamman toimimaan. 

Kuvia tuli haalittua tähän postaukseen valtavamäärä.. No, omapahan on päiväkirjani. En vain osaa koskaan valita vain muutamaa.. :D

Töltti muuten toimi maastossakin tosi rennosti! Eli ihan hukkaan ei ole ajatustyö mennyt kun sillä kerta sai homman toimimaan. Ensin tammalla oli hieman kiire, mutta yllätyin siitä, miten hyvin se vastasi istuntani pidätteeseen ja malttoi jäädä työskentelemään vaatimaani tempoon. Nämä kaksi kuvaa on napattu pellolle siirtyessä ja ensimmäisistä tölttiaskeleista, jolloin Gljá huomasi, että latu on vapaa ja olisi todellakin mieluummin päästellyt laukassa menemään ja liikkui siksi hieman rullaten. Lisäksi havaitsin peltopohjan hyvin nopeasti liian pehmeäksi, joten tölttipätkät mentiin myöhemmin tiellä. Niistä lisää postauksen lopussa olevassa videossa.

Ravissa ja laukassa tamma oli ihan super kivan tuntuinen! Etenkin laukka oli sellaista puuteripumpuli laukkaa, etten ole moista tamman selässä koskaan kokenut. Ravissa se alkoi pyöristyä kivasti ja ennenkaikkea, sillä ei ollut kiire kaasutella mihinkään. Olen niin iloinen, että yhteistyö wörkkii.

 "Nonii, suunta on nyt sit tonne kavion osoittamaan suuntaan, kiitos! Alkaa posetukset piisata.."

Tänään ennätän ennen yövuoroa taas nauttia aurinkoisesta heppailukelistä. Jestas miten ihanaa tämä kevät onkaan! Tunnenkin tällä hetkellä olevani energiapommi, on kauhean vaikeaa pysytellä paikallaan, saati olla sisätiloissa. 

Nyt vasta tajuaa kuinka säästöliekillä sitä on käynyt koko talven ja kuinka väsynyt sitä onkaan kun valoa ei ole energia antamassa. Ihanaihanaihana kevät!

Tässä vielä video eiliseltä:

Mukavaa, aurinkoista viikonloppua kaikille! :)

Ratsastuksen palapeli

Eilen oli siitä harvinainen päivä, että oltiin taas pitkästä aikaa koko porukka tallilla. Ja kaikenlisäksi koko porukka ratsasti ja hepat pääsi liikkumaan.

Maria oli aluksi aika nihkeällä tuulella touhua kohtaan, kuten ilmeestäkin näkee...

...mutta ketäpä ponien kanssa touhuilu ei saisi hyvälle tuulelle? Useimmiten.. Viimeistään se toi hymynhuulille kun Maria riisui Kaapolta satulan juoksutusta varten ja poni lähti loukkaantuneena perään kuin kysyen "mitä, höh...joko me lopetetaan??!" Haha. ;D

Monakin pääsi pitkästä aikaa liikuttamaan Webeä. Webe oli yllättävän kivan näköinen kun molemmat malttavat keskittyä. Webe tarvitsee aina vaan sitä kuuluisaa tasapaino treeniä. Ilman sitä pohjaa ei tule hommista mitään, mutta työtä tekemällä on kaikki edellytykset toimivaan ratsastukseen. 

Webe oli melko levottomalla tuulella ja aluksi jo aloitti kaappaamalla ohjan suuhun eikä ollut tohtia antaa sitä pois.. :D

Tyttöjen lyhyen ratsastustuokion jälkeen pojat saivat hieman revitellä irtona. Aluksi touhu oli nihkeänlaista.  Webe innostui nopeammin ja alkoi höykyttää Kaspariinkin liikettä. 

Ihastelin erityisesti Kasparin kehittynyttä, komeaa ravia. Sen koko tapa liikkua on kokenut melkoisein muutoksen menneen vuoden aikana. 

 

Lopuksi minä treenasin Glján kanssa. Ja Maria Iitun kanssa liinassa.. :D

Kaspar jatkoi Marian piinaamista vielä tarhassakin. "Miksi, mamma, miksiiii? Haluun tekemistä!"

 Käymme yhdessä aina, käymme aina rinnakkain.. jepjep. Ollaan Glján kanssa treenattu uudella tapaa espanjalaisia käyntimuuveja.

 "Meinasikko kyytiin nousta, mitä?"

"Sinne se perhana meni.."

Nojoo, sitten niihin treeneihin Glján kanssa ja vähän painavampaa syväanalyysia asiasta nimeltä "pienet puuttuvat palaset".Tai paremminkin siitä kuinka ne loksahtavat paikoilleen. Katsoin viime viikolla otettuja maneesikuvia ja tajusin pahemmin kuin koskaan, miten jäykkää meidän töltin ratsastaminen on. Siis oikeesti, aivan kammottavan näköistä menoa! Kuinka hevoset muka voisivat kulkea rennosti, jos minä teen kaikkeni mokatakseni koko homman??! Ajattelin asiaa monta päivää, kunnes nousin ratsaille ja päätin kokeilla laittaa sen pienen ajatuksen poikasen työn touhuun, jota olin kovasti työstänyt. Siirryin Glján kanssa tölttiin ja Maria katseli keskellä tuumaten; "ai, en tiennytkään, että se osaa töltätä pää tuossa asennossa. Siis tuollei matalalla siis. Aika kiva oikeestaan". Hah. Pikkusiskon suusta se totuus tulee. Se mitä Maria siis yritti sanoa oli, että Gljá näytti aivan erilaiselta ja rennolta. Vuosia on mennyt ihan penkin alle, koska ajatukseni töltin ratsastuksesta on ollut jotenkin aivan vääristynyt. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan oppia uusia asioita. Tällä uudelle ajatuksella olen saanut Glján toimimaan töltissä rennosti jo kahtena peräkkäisenä päivänä. Se ei voi olla sattumaa. Kuten ei sekään aiempi oivallukseni kesken lootusasennossa istuskelun, miten istutaan laukassa. Sillä tavalla ollaan saatu aika huikea muutos aikaan.

Mikä se sellainen ajatus sitten on? Niin ihmeellinen ja kaikki voipa? Rentous. Anna mennä, äläkä kannattale tai estä hevosta. Minä olen vuosia käyttänyt aikaani ja voimiani kantaakseni rakkaan tammani päätä. Vai paremminkin niin päin, että olen roikkunut siinä ja estänyt Gljáta löytämästä tasapainoaan? Niin, sillä tavalla sen täyteneen olla. Nyt on tullut aika kun se saa kantaa itsensä aivan omin voimin ja minä kannan itseni. Vatsalihakseni huutavat vieläkin hoosiannaa kahden päivän tehotreenistä. Silti, vaikka kroppani teki täysillä töitä, pystyin jännittymättä siihen mitä olen tavoitellut vuosia; rentoon, mutta jäntevään ratsastukseen. Vaikka eiliset treenit olivat hyvin lyhyet, mutta ne olivat äärettömän ytimekkäät.

En tiedä näkyykö se kuvista. Ehkä ei, koska nämä olivat vain pienet hetket matkalla päämäärään. Sitä odotellessa hattu käteen ja nöyränä kohti uusia koitoksia. Ratsastaja ei ole koskaan valmis. Kun luulit tietäväsi jotain, tajuat, ettei se ole kuin yksi pieni nurkkapalanen siitä miljoonan palan palapelistä. Perusajatus on erittäin simppeli: kokoa se. Tiedät kuinka se kuuluu tehdä, mutta ei se valmistu päivässä ja joskus tuntuu, että kaikki tarvittavat palaset ovat hukassa. Jätät pelin siihen ja kun palaat jonain päivänä sen pariin, tajuatkin, että kuvion seuraava tarvittava palanen oli aivan käden ulottuvilla.

Ennen kuin alkaa olla liian diippii shittii, laitetaan eiliseltä loput ratsastuskuvat ja  sitten on aika painua nukkumaan, että jaksaa huomenna nauttia vapaapäivästä. Hevostellen, tottakai! ;)

Ps. Gljá oli eilen kaikin puolin rento, pehmeä, superhieno ja vaikka mitä. Mun tamma <3 Vielä enemmän keväistä rakkauttarinnassa hömppäfiilistä nostattaa tämän päivän maasto Akilleksen kanssa. Seuraksi saatiin meille toista kertaa vierailemaan tullut Emppu Kasparin kanssa. Empusta toivottavasti tulee meille pitkäaikainen kävijä auttamaan heppojen liikutuksessa. 

Palaamisiin!