Linkkaa blogisi + valokuvakilpailu (palkinto)

Kesän LINKKAA BLOGISI -postauksesta alkaa olla jo aikaa, joten pistetäänpä Joulukuun kunniaksi uutta kierrosta! :)

Kuka vain voi linkata bloginsa, siihen ei tarvitse olla blogini rekisteröitynyt lukija. Kaikki 17.12. mennessä linkatut blogit arvostellaan omassa postauksessaan. 

Blogia linkatessasi:

1. Kerro lyhyesti itsestäsi ja blogistasi.

2. Kerro muutamalla sanalla näkemyksesi minun blogistani. 

Eikä siinä vielä kaikki!

Koska blogissani ei ole joulukalenterin merkeissä laitettu joulumieltä liikkeelle, täältä pesee....

rumpujenpärinäääää....

Turpaterapian tarpeessa järjestää rekisteröityneille lukijoilleen:

Aletaan viedä vuoden 2014 viimeisiä. Vuosi on toivottavasti ollut täynnä mitä ikimuistoisempia ja upeimpia hetkiä, parhaimmassa tapauksessa sellainen on vielä tallentunut kuvaksikin! 

Valokuvaus on intohimoni. Katselen mielelläni kauniita ja tunnelmaltaan hyviä kuvia, suurimmaksi osaksi juuri niitä haluankin nähdä seuraamistani blogeista. Nyt on siis tilaisuutesi jakaa hetkesi tähän kilpailuun ja vielä mahdollisesti tulla palkituksi!

3 parhaalle palkinnoksi S-ryhmän lahjakortit, jotka käyvät esimerkiksi joka heppatytölle tuttuun Agrimarkettiin, mistä voi sitten käydä vaikka sille heppakaverille jotain kivaa, tai mikseipä itselleen, sinä päätät siitä.

Nyt vaan kaikki lukijat osallistumaan rohkeasti valokuvan ja sen taustalla olevan pienen tarinan kera! Kilpailuun osallistumiseen riittää rekisteröitynä lukijana oleminen, mutta ei vaadi esimerkiksi, että sinun täytyisi toimia bloggaajana. Kisaan voi osallistua 1-3 kuvalla.

Kuvat voi lähettää sähköpostitse osoitteeseen iitus@live.fi . Jos en vastaa postiin ja kuittaa kuvia tulleeksi perille (katson spostia melko tiuhaan), huomauta asiasta kommenttikentässä, sillä jotkut kuvalähetykset näyttävät päätyvän suoraan roskapostin joukkoon tai voivat muuten vain olla tulematta perille.

Kilpailu jatkuu 31.12. saakka. Kuvakilpailun sato tulee näytille omassa postauksessaan, jossa kerron lyhyesti oman näkemykseni jokaisesta kuvasta sekä lisään kilpailuun osallistuneen tarinan valokuvalleen.

HUOM! Kuvat tulevat ainoastaan tähän kilpailuun, eikä niitä luovuteta tai käytetä tämän kilpailun ulkopuolella.

Kaspar frá Nesi - Kaspar

Tai vielä tutummin Kassu, Kaapo, Pikkupoika... Onhan niitä.

Kaspar frá Nesi

Rotu: Islanninhevonen

Syntynyt: 14.07.2004

Sukupuoli: ruuna

Säkäkorkeus: n. 135cm 

Omistaja: Maria Vänttinen

i. Hástigur frá Brekkufelli

e. Fjóla frá Löfkulla

Kaspar sukupostissa

Näin Kaspar tuli meille...

Olimme matkalla aamuvarhaisella joka vuotuisiin IceTölt Finland tapahtumaan talkoohommiin. Unenpöppörässä kuuntelin puolella korvalla kavereideni puheita, kunnes aloin hahmottaa mistä oli kyse. Ennen kuin huomasinkaan tulin sanoneeksi "minä voin ostaa sen, tarvitsen Gljálle issikkakaverin". Pari  kuukautta myöhemmin ajoimme Marian kanssa tutustumaan poikaan ja kävi selväksi, että Kaspar oli todellakin tulossa meille, mutta ei minun hevosekseni vaan Marian uudeksi kaveriksi. Kuukautta myöhemmin heinäkuun alussa Kaspar sitten tuotiin meille, toteuttaen minun suuren unelmani - meillä oli kotona islanninhevosia (huomatkaa monikko). Selvästi myöskin Gljá sai kaipaamansa toverin, tämä kaksikko on täysin erottamattomat ja Kasparin vaikutus Glján mielialaan on ollut vertaansa vailla.

Pienipoika veijarimainen..

Kaspar on kertakaikkiaan hauskatyyppi, sellainen kujeileva ja pilke silmäkulmassa touhottava hönttiponi. Se tuo usein hymyn huulillemme erinäisillä tempauksillaan. Kaspar on erittäin sosiaalinen ja ystävällinen luonne, sellainen mutkaton kaveri, jonka kanssa on helppo olla. Toki Kassullakin on omat oikkunsa, kuten ajoittainen kärsimättömyys. Toisinaan myös kuumuminen joissain tapauksissa, kuten silloin kun ei huvittaisi mennä johonkin (esim. järveen) tai se jää jälkeen lenkillä. 

Kaspar harrastekaverina..

Islanninhevosethan on yleisimmin tunnettuja töltistään. No, tässä pojassa sitä vaihdetta ei ole toistaiseksi löydetty. Joitakin pieniä vahinko näytteitä on saatu, esimerkiksi kerran laukkapätkän jälkeen se siirtyi muutamaksi askeleeksi oikein näyttävään tölttiin. Samoin kerran kun se säikähti takaa tulevaa autoa. Sääli, siinä olisi sitä laatuakin, mutta se siitä jahkailusta kun sitä ei nyt toistaiseksi ole. Ehkä joskus tulevaisuudessa sen löytyminen on mahdollista, mutta se vaatii aktiivista treeniä ja paljon työtä. 

Kaspar on ikänsä ollut lähinnä joutilaana. Se on saanut peruskoulutuksen, mutta enimmikseen sen homma on ollut olla varsojen leikkitoverina. Usein sen unohtaa, että oikeastaan se on ratsun hommissa melko kokematon eikä sen vuoksi siltä voi odottaa kauhean suuria tässä vaiheessa. 

 Kaspar on sekoitus laiskaa ja reipasta. Etenkin kenttätyö on toisinaan todella toivotonta tämän tahmatassun kanssa ja tällä hetkellä olemmekin yrittäneet kouluttaa sitä löytämään ilon kentälläkin työskentelyyn. Maastossa Kaspar voi olla toisinaan hyvinkin menevä, mutta ei siitä millään mitään tykkiä saa. Monesti ihmiset onkin saaneet siitä minun perässä ratsastaessaan käsityksen, että se olisi aika sähäkkä, mutta yhtä usein he ovat erehtyneet. Kun olen tullut itse alas kävelemään ja käskenyt ravata, on menohalut loppuneet siihen. 

 

On kuitenkin yksi asia, jossa Kaspar selvästi loistaa, nimittäin esteet. Se todellakin on vaikuttanut pitävän hyppäämisestä, tosin irtona. Ratsailta hyppääminen ei ole sujunut niinkään, koska meiltä ei löydy siihen sopivaa kuskia, mutta ehkä jonain päivänä löytyy joku pieni kokoinen ja napakka ratsastaja, joka voisi näyttää meille mistä on pienet ponit tehty. :)

Jouluisempaa ulkoasua

Tavoilleni tyypillisesti laahasin ulkoasun jouluisemman version kanssa aivan jäljessä vaikka se oli mielessä jo monta päivää. Eilisen ja tämän päivän aikana kävin läpi kauhean luomisen tuskan, mutta tälläistä jälkeä sitten tuli loppu viimein. Mielipiteensähän saa toki sanoa, olisin kiitollinen! Voi olla,että tulen muokkaamaan tätä vielä,sillä en ole aivan tyytyväinen kaikilta osin.

Nyt kuitenkin juhlapäivällisen pariin, hauskaa itsenäisyyspäivää! :)

Hyvän mielen maastoilua

En koskaan lakkaa hämmästelemästä sitä, millaisen energialatauksen voi antaa tuo keltainen ilmestys taivaalla. Etenkin kun se tekee come backin viikkojen tauon jälkeen. Ah, ihanuutta.. Palatkaamme siis sen energialla ladattuun aamupäivään.. 

Kuka vaihtoi hevoseni mammuttiin...?

Joku on niin kaunis.. <3

Tänään läksin aamulla lyhyehköön aamuvuoroon seitsemästä ysiin. Duunista suoraan tallille. Aamu hämärissä mieli oli vielä melko matala kun mietin hevosten liikutusta sen vähäisenkin lumen kadottua yön aikana. Tarjolla oli märkää metsäpohjaa ja betonista hiekkatietä kuorrutettuna peilijäällä. 

Kävin kuitenkin harmaissa tunnelmissa hakemassa alla olevan kuvan mukaisen möhkäleen lenkkitoverikseni koppuraisesta tarhasta.

Sipaisu harjalla (tavoistaan poiketen kurapossuni oli melkein puhdas), sitten bootseja jalkaan ja eikun menoksi.

Tamma oli erinomaisella tuulella. Se suorastaan huokui hyvää energiaa tartuttaen sen minuunkin. Siihen kun lisätään auringon ihmeellinen voima, oli tämän päivän ratsastus jotain niin parasta! Teknisestihän voi aina mennä paremmin, mutta kyllä se fiilis on se pääasia näissä hommissa. :)

 Kohta on aika aloittaa sen käynnin treenaaminen ratsailta paremmaksi, on alkanut tuntua siltä, että sen aika alkaa olla hollilla ja Gljá siihen valmis. Pala palalta vain, sitä tahtia kun tamma sallii. Ensin vielä takaosaa vahvemmaksi. 

Glján laukka on aina ollut mulle vähän haastavaa, mutta vihdoin tuntuu tapahtuneen jotain edistystä sen suhteen. Itseasiassa kerran joogatunnilla kun ajatukseni tapani mukaan harhailivat pahimman kerran, sain oivalluksen lootusasennossa kököttäessäni kuinka siinä laukassa tulee istua. Seuraavana päivänä sovelsin ajatukseni ratsaille jo vóla! Laukka ei ole koskaan ollut niin helppoa ja mukavaa!

Tänään tapahtui myös ravissa jotain ennen kuulumatonta, etenkin maastoon kuulumatonta. Gljá ryhtyi pellolla venyttämään muotoaan pidemmäksi ja enemmän sinne toivotun eteen-alas liikkeen suuntaan. Enimmikseen nyt tietenkin suhattiin perus nenäpystyssä, niinkuin alapuolella olevan kuvan erittäin ylpiän näköinen akka... Ja noi kädet, mitä ne tuolla tekee? Huoh.

Mutta välillä vähän näinkin, sinnepäin mitä tässä nyt on haettu kohta vasta.. ööh, neljä vuotta? Mutta eihän roomakaan päivässä rakennettu vai miten se meni? Ei ainakaan meidän roomaa, jonka rakentamisessa on mukana kaksi erittäin temperamenttistä omantiensä kulkijaa.. Jotta ihmetellään nyt seuraavat neljävuotta tuota lyhyen hetken ihmettä. Ei kai sitä nyt oikeesti viitti töihinkään ryhtyä,että jotai sais aikaseks. No ei sentään, eiköhän se  siitä ala luistaa. 

Jotta jatketaan harjoituksia, pois tuosta ala puolella olevan kuvan jäykästä ylälinjasta.. 

Hörinöillä kotia päin. Oikein malttoi vielä käynnissäkin venyä.. Hieno tyttö. :)

Viikonlopun aikana toivottavasti hevosesittelyssä Kaspar, palataan siis!