Takaisin ratsaille

Tänään nautin kokonaisesta vapaapäivästä, mikä on ollut harvinaista herkkua viime aikoina. Fiilistelin kokopäivän ihanaa vapautta ja aikatauluttomuutta siivoillen ja lopulta puolen päivän jälkeen lähdin Monan kanssa tallille. 

Mona kapusi ensin Weben selkään ja lähdimme lyhyelle maastokävelylle. Tunnelma oli hieman haikea, sillä metsätien vartta tuhotaan parhaillaan isoilla koneilla ja muun muassa meidän satumetsä on nykyään hakkuu-aukio..yyh. Kumman surulliseksi voi tehdä asia, johon ei voi mitenkään vaikuttaa. Onhan se nyt vallan kurjaa, että lapsenmielisiltä viedään leikkipaikka..

Ja ötököitä.. Niitä on nyt niin hitokseen, että oltiin kaikki hevosia myöten aivan helisemässä. Onneksi ihottumaiseni voi hyvin olosuhteisiin nähden ja on paremmassa kunnossa kuin yleensä tähän aikaan. Itseasiassa tästä on postausaiheitta suunnitteilla, on tarve päästä purkamaan ihottumahevosen hoitohelvettiä ja ehkä päästä jakamaan kokemuksia muiden sellaisten hoitajien kanssa.. Ketään linjoilla? Aiheesta vaihtaa aina mieluusti kokemuksia.  

Itikka-armeijan hyökkäyksen kohteena oli vaikea keskittyä kuvaamaan kun tuntui, että pää oli aivan tulessa niiden puremista, mutta jotain fotoja kuitenkin napsittiin. Kuvaus kohdekin oli ötököiden syötävänä kovin levoton eikä se ollut poseerausideasta erityisen innoissaan. Häntä huiski ja pää heilui melko tiuhaan niin koetappa sitä nyt sitten saada kahlituksi kameran etsimeen.

Onni-koiran tunkeminen kuvaan ei ilahduttanut Webeä vähääkään.. Hyi, koirapöpöjä.. :D 

"Anna mun murjottaa rauhassa.." 

Metsälenkin jälkeen riisuttiin Gljá-mamma loimestaan ja käytiin pikaisesti pesemässä jalat. Sillä aikaa kun minä varustin Akilleksen lenkkikuntoon, Gljá nautti kentällä piehtaroinnista. Harmittaa kun se joutuu olemaan kaapunsa uumenissa piilossa eikä pääse hevosen tavoin nauttimaan kesän iloista normaalisti kovinkaan usein.. mutta mieluummin loimi kuin rikki hangattu hevonen. 

Akilles oli lenkille lähdöstä selvästi innoissaan. Mokoma on vaan lihonut loman aikana ja nyt täytyykin skarpata kuntokuurin merkeissä. Kilometrejä alle ja läskiä palamaan. Molemmilta - sekä kuskilta, että hevoselta. :D

Kuljetin joitakin pätkiä Gljáta käsihevosena, Mona talutti maantieosuudet.

Täytyykin varmaan ruveta harjoittelmaan tätä enemmän, että saisi kaksi liikutettua yhdellä iskulla kesän kiireiden keskellä. Harvinaista muuten, että Gljá katsoo korvat hörössä kameraan kun Akilles on sen seurassa. Neiti oli selvästi innoissaan kun tiesi pääsevänsä lenkkeilemään.

Päivästä jäi niin hyvä fiilis. Olenhan ennenkin pitänyt taukoa ratsastuksesta pitkiäkin aikoja, enemmillään jopa seitsemän vuotta.. :D Silti tämä mennyt kolme viikkoa ahdisti minua tavattoman paljon, mutta se toki voi johtua siitäkin, että kiire ja erityisen tiukat aikataulut ovat pukanneet melkoista stressiä päälle. Nautin lenkistä erityisen paljon tänään. Akilleksen kävellessä metsätietä eteenpäin reippaasti höristen, sitä sai tuntea tätä harrastusta parhaillaan. Rentoa yhdessäoloa ja kiireettömyyttä. ah, mun pala taivasta. <3 Jospa sitä elämä asettuisi taas uomiinsa ja ehtisi enemmän viettämään aikaa hevostensa kanssa.