Koska onhan ratsastaminen äärimmäisen vakavaa puuhaa..

Olen oikeastaan ratsastaessa yleensä melkoinen hulivili, mutta kun katsoin näitäkin kuvia, ilmeeni näyttää siltä kuin olisin puuhaamassa jotain todella vakavaa. Tästä lähtien yritän pitää kasvot vähemmän kulmat rypyssä.. :D

Ratsastamista ei tarvitse ottaa vakavasti, ei ainakaan jos on kaksi noin kivaa hevosta, joita oli ilo ratsastaa. Gljásta on tullut tasaisen varma, juuri sellainen huippu kaveri rentoutumiseen ja kivaan harrastamiseen, josta olen aina haaveillut. Kaipaamme vain jumppaa vahvistaaksemme lihaksia. 

Akilles oli alkuun kuin leija lähdössä lentoon. Tunsin oloni erittäin epämiellyttäväksi sen selässä ja tulinkin hetkeksi alas miettien, onko se jostain kipeä. Ruunan käytös ei kyllä viitannut kipuiluun, enkä myöskään mitään sellaista havainnut. Käveltiin hetki, kiipesin takaisin kyytiin ja sama jatkui hetken, kunnes siirsin ruunan tölttiin. Hetken se innoissaan pyrähteli ja nauroin Marialle, että täähän taisi tahtoa vain juosta. :D

Pyrähtelyjen jälkeen Akilles rauhoittui työskentelemään ympyrälle ja sieltä löytyikin yllättäen oikein hyvää ja vahvaa ravia, joka on ollut nyt muutaman viikon kateissa. Viisikäyntiselle tämä on normaalia, että toisinaan askellajit ovat hukassa, etenkin jos niitä ei säännöllisesti ylläpidetä. Akillekselle ravi on aina ollut haastavaa ja yllätyinkin iloisesti, että löysimme sen niin helposti. 

Tällä hetkellä ratsastamiseen onkin tosi hyvä draivi päällä, ei malttaisi pysyä tallilta millään poissa. Harmi, että aikaa on töiden jälkeen aika vähän kaikille harrastuksille, mutta kyllä se siitä syksyksi helpottaa. :)

Oho, se hymyilee! ^^ 

Kukkaistytöt mekoissaan - kesäisiä kuvauksia

Viime viikolla Riikan kanssa kuvattiin jo kauan haaveiltuja mekkokuvia hevosten kanssa. Minä, Amanda, Gljá ja Akilles toimittiin malleina, Riikka hääräsi paarmojen syötävänä kameran takana. Kuvaushetki oli erittäin piinallinen ötököiden vuoksi, mutta saatiin me jotain aikaiseksi. Kiitos hevoset ja ihana Amanda kun jaksoitte olla mukana paarma-armeijasta huolimatta.. ♥

Alinta kuvaa lukuunottamatta kuvat on ottanut Riikka - jälkikäsittely lightroomilla omaa käsialaa.

Ihana herrasmies Akilles hoivasi kuvauksissa väsynyttä Amppaa rapsuttamalla. <3

Mihin se aika vain rientää...

 Ennen jokaista kesää ajattelen ehtiväni tehdä sen aikana kaikenlaista, mutta jossain vaiheessa kylmä totuus paiskautuu vasten kasvoja kuin märkä rätti. Eletään heinäkuun puoliväliä ja haaveilluista asioista on toteutettu häviävän pieni määrä. Onko sillä nyt sitten väliä vai ei jää arvoitukseksi, mutta kyllähän se silti vähän nakertaa. No, onneksi tässä ei kuitenkaan ihan olla laakereillaan maattu ja kesää on vielä jäljellä. Hevosten kanssa olen kuitenkin ehtinyt touhuta paljon enemmän kuin viime kesänä. Paksu-Aksukin on pysynyt hoikempana kun ollaan ahkerasti lenkkeilty. Paarmat ja muut öttiäiset ovat taanneet sen, että lenkkivauhti on täytynyt pitää rivakkana, mikäli ei ole tohtinut tulla syödyksi. 

Toteutettiin Riikan ja Amandan kanssa vihdoin mekkokuvaukset viime viikolla. Kuvia on Nikonin muistikortti pullollaan, vielä en vain ole ehtinyt käydä niitä läpi. Olin haaveillut niistä mekkokuvauksista kauan, mutta toteutus jäi hieman visioista. Ensin satoi kaatamalla vettä eikä meinattu päästä ollenkaan kuvaamaan. Kun vesisade lopulta hellitti, hyökkäsi paarmat saaden sekä hevoset, että ihmiset helisemään puremista. Ja lopulta väsähti mukana kuvauksissa ollut lapsonen eikä ollut enää mieltä jatkaa. Saatiin me silti jotain edes, niitä sitten näytille myöhemmin. Kiitos Riikka ja Amppa päivästä. :)

Ihanaa, että vihdoin on kolmen päivän vapaat. Koko heinäkuu on mennyt aika tehokkaassa työputkessa ja olen ehtinyt tallille vain lyhyiksi hetkiksi kerrallaan. Tämän postauksen kirjoitettuani liu'un aamuhetkestäni liikkeelle ja aion viettää pitkän, kiireettömän hetken hevosten kanssa. 

Kun vielä on aikaa, tehdään tästä paras kesä ikinä... (+VALOKUVAKILPAILU)

Hei pitkästä aikaa! 

Turpaterapian tarpeessa palaa jälleen tauolta uusitun ulkoasun kera ja joku tarkkaavainen saattoi bongata, että TT:n porukka löytyy nyt myös Instagramista, käykäähän seuraamassa, että löydän teidän instatileille! 

Kaikkihan tätä blogia aiemmin seuranneet tietää, että minä rakastan valokuvakilpailuja tai kilpailuita ylipäänsä.. ;) 

Joten polkaistaanpa kesän kunniaksi instagramiin käyntiin kuvakisa, joka saa kunnian kantaa blogini nimeä ja sen pääosaa eli lisää omaan instagramiisi kuva (max 1 kuva / osallistuja) hästägillä #turpaterapiantarpeessa ja kerro mikä on parasta turpaterapiaa. Hästägin lisäksi kannattaa ilmoittaa täällä blogissa osallistuneensa ja kertoa samalla osoite omalle instatililleen. 

Voittajalle tiedossa palkintoa ja osallistumisaikaa 17.heinäkuuta saakka! 

Täällä ollaan ihan kesäfiiliksissä ja hevosetkin pääsivät tänä vuonna normaalia aiemmin laiduntamaan. Siirtyminen oli tänä vuonna varsin helppoa kun aidat ja kaikki oli edelliseltä vuodelta lähes tulkoon paikoillaan.  

Kesän riemukasta fiilistä tosin varjostaa se tosiasia, että kesän jälkeen joudumme sanomaan hyvästit yhdelle laumamme jäsenistä. Ikä on alkanut viedä vanhuksemme kuntoa ja Paavon kulunut hammaskalusto on vaikeuttanut sen syömistä pitkin talvea. Paavo on muutoin erittäin pirteä ja elämän iloinen, mutta on valitettavan laiha eikä se siitä enää nuorru ja kuntoudu. Elämän yksi vaikeimpia ja ikävimpiä asioita on päättää toisen elämästä, mutta se on hevosenomistajan velvollisuus..

Ennen Paavon siirtymistä ikivihreille, se saa kuitenkin nauttia vielä kesän laitumesta ja laumastaan jos kunto vain kestää edes nykyisellään. Ja me tietenkin saadaan nauttia vielä nämä hetket persoonallisen papparaisemme seurasta. Minun on sitä ikävä jo nyt, kyyneleet meinaavat kihota silmiin kun ajattelen asiaa, mutta en anna tunteiden vielä viedä mennessään. Sitä ennen me tehdään tästä paras kesä ikinä! Ei murehdita vielä, surraan sitten kun on sen aika.

Hevoset siirrettiin laitumelle viime viikolla. Paavo ja Gljá kulkivat kymmenen kilometrin matkan trailerin kyydissä, mutta pojat vietiin laitumelle ratsain. Akilles oli innoissaan päästessään pidemmälle retkelle ja oli hauskaa huomata kun muutama satametriä ennen määränpäätä kaikki kolme ruunaa selvästi hoksasivat mihin oltiin tulossa ja painelivat korvat hörössä eteenpäin. 

Suurin osa matkaa oli valtatie 14:sta joka mentiin taluttaen. Ei siksi, etteikö hevoset olisi liikennevarmoja vaan siksi, että koskaan ei tiedä minkälainen suhari sieltä tulee vastaan. Parempi välttää riskejä.

Iloinen retkeläinen.. ;)

Välipysähdys tehtiin Kolkonlahden Kesäkahviolla äidin luona. Hepat sai viilennystä pesusta ja me käytiin vähän retkievästä eli jäätelöä kuten kuumaan päivään kuuluu. :D

Laitumelle päästyään hevoset heittivät muutamat villit rundit kuten asiaan kuuluu.. 

ja pari muutakin hullua kesänlasta riemastui päästyään villeinä ja vapaina laitumille.. 

Mitäs me kesäböndet.. 

Junttiuden hallitseva maailmanmestari 2016. ;)

Sellaset laidunkauden avajaiset.. Niin hauskaa, että Aksuakin naurattaa.. tai ehkä se meinasi vaan tukehtua ahmimiseen. Pojalle onkin tiedossa paljon ylimääräistä liikkumista ja uintitreenejä, että saadaan kilot pysymään kurissa.

Ihanaa kesää kaikille, muistakaahan laittaa mun iloksi kuvia mukaan kisaan! =)