Kun vielä on aikaa, tehdään tästä paras kesä ikinä... (+VALOKUVAKILPAILU)

Hei pitkästä aikaa! 

Turpaterapian tarpeessa palaa jälleen tauolta uusitun ulkoasun kera ja joku tarkkaavainen saattoi bongata, että TT:n porukka löytyy nyt myös Instagramista, käykäähän seuraamassa, että löydän teidän instatileille! 

Kaikkihan tätä blogia aiemmin seuranneet tietää, että minä rakastan valokuvakilpailuja tai kilpailuita ylipäänsä.. ;) 

Joten polkaistaanpa kesän kunniaksi instagramiin käyntiin kuvakisa, joka saa kunnian kantaa blogini nimeä ja sen pääosaa eli lisää omaan instagramiisi kuva (max 1 kuva / osallistuja) hästägillä #turpaterapiantarpeessa ja kerro mikä on parasta turpaterapiaa. Hästägin lisäksi kannattaa ilmoittaa täällä blogissa osallistuneensa ja kertoa samalla osoite omalle instatililleen. 

Voittajalle tiedossa palkintoa ja osallistumisaikaa 17.heinäkuuta saakka! 

Täällä ollaan ihan kesäfiiliksissä ja hevosetkin pääsivät tänä vuonna normaalia aiemmin laiduntamaan. Siirtyminen oli tänä vuonna varsin helppoa kun aidat ja kaikki oli edelliseltä vuodelta lähes tulkoon paikoillaan.  

Kesän riemukasta fiilistä tosin varjostaa se tosiasia, että kesän jälkeen joudumme sanomaan hyvästit yhdelle laumamme jäsenistä. Ikä on alkanut viedä vanhuksemme kuntoa ja Paavon kulunut hammaskalusto on vaikeuttanut sen syömistä pitkin talvea. Paavo on muutoin erittäin pirteä ja elämän iloinen, mutta on valitettavan laiha eikä se siitä enää nuorru ja kuntoudu. Elämän yksi vaikeimpia ja ikävimpiä asioita on päättää toisen elämästä, mutta se on hevosenomistajan velvollisuus..

Ennen Paavon siirtymistä ikivihreille, se saa kuitenkin nauttia vielä kesän laitumesta ja laumastaan jos kunto vain kestää edes nykyisellään. Ja me tietenkin saadaan nauttia vielä nämä hetket persoonallisen papparaisemme seurasta. Minun on sitä ikävä jo nyt, kyyneleet meinaavat kihota silmiin kun ajattelen asiaa, mutta en anna tunteiden vielä viedä mennessään. Sitä ennen me tehdään tästä paras kesä ikinä! Ei murehdita vielä, surraan sitten kun on sen aika.

Hevoset siirrettiin laitumelle viime viikolla. Paavo ja Gljá kulkivat kymmenen kilometrin matkan trailerin kyydissä, mutta pojat vietiin laitumelle ratsain. Akilles oli innoissaan päästessään pidemmälle retkelle ja oli hauskaa huomata kun muutama satametriä ennen määränpäätä kaikki kolme ruunaa selvästi hoksasivat mihin oltiin tulossa ja painelivat korvat hörössä eteenpäin. 

Suurin osa matkaa oli valtatie 14:sta joka mentiin taluttaen. Ei siksi, etteikö hevoset olisi liikennevarmoja vaan siksi, että koskaan ei tiedä minkälainen suhari sieltä tulee vastaan. Parempi välttää riskejä.

Iloinen retkeläinen.. ;)

Välipysähdys tehtiin Kolkonlahden Kesäkahviolla äidin luona. Hepat sai viilennystä pesusta ja me käytiin vähän retkievästä eli jäätelöä kuten kuumaan päivään kuuluu. :D

Laitumelle päästyään hevoset heittivät muutamat villit rundit kuten asiaan kuuluu.. 

ja pari muutakin hullua kesänlasta riemastui päästyään villeinä ja vapaina laitumille.. 

Mitäs me kesäböndet.. 

Junttiuden hallitseva maailmanmestari 2016. ;)

Sellaset laidunkauden avajaiset.. Niin hauskaa, että Aksuakin naurattaa.. tai ehkä se meinasi vaan tukehtua ahmimiseen. Pojalle onkin tiedossa paljon ylimääräistä liikkumista ja uintitreenejä, että saadaan kilot pysymään kurissa.

Ihanaa kesää kaikille, muistakaahan laittaa mun iloksi kuvia mukaan kisaan! =)

Keväisiä kuvauksia

Viime päivät on ollut aivan mielettömän upeat kesäkelit ja niistä on nautittu täysin siemauksin. Keskiviikkona vietettiin koko pitkä päivä tallilla ja sen lisäksi, että liikutettiin kaikki hevoset, ehdittiin vielä kuvatakin leskenlehti niityllä keväisiä muistoja. 

Maria pääsi kuvattavaksi huliviliponien kanssa. Minä valitsin niitylle seuralaisekseni oman pikku Prinssini. 

Maria ratsasti pitkästä aikaa Webellä, mitään käyntiköpöttelyä ja peruutusharjoituksia ihmeempää ei tosin tehty. Kuten kuvista näkyy myös Webeä on ratsastettu kuolaimetta viime ajat ja se on tuntunut sopivan sille. Heh.huvittaa kun samat luottosuitset kiertää hevoselta toiselle, onneksi on säätövaraa. :D Kaupres on kuolaimettomista minusta kaikkein toimivin ja pehmein, joka vieläpä tuntuisi toimivan melkein jokaisella meidän hevosella.

Vähän harjamarron hierontaa.. Poika nautti niin, että melkein nukahti eikä jaksanut lopulta enää tuijottaa minun kuvaamistakaan.. :D

 Meidän pieni haliheppa.. ♥ 

Mikäs sen kivempaa kuin ratsastaa mekossa helteellä.. :D

Minä ratsastin hieman molempia omiani. Akilles tuntui tällä kertaa todella jäykältä ratsastaa eikä ravikaan meinannut oikein löytyä, töltti kyllä kulki kuitenkin aika kivasti kunhan ensin sain ruunan hieman taipumaan. Jätin kuitenkin suosiolla ratsastuksen melko lyhyeksi jumppailuksi ja sen sijaan hieroin pojan nystyrärukkasella läpi. En löytänyt mitään erityisen tiukkoja kohtia, jotka olisivat voineet olla syy Akilleksen jäykkyyteen. Nyt kun muistaa huoltaa omaa kehoaan venyttelemällä, on heppojen huolto jäänyt vähemmälle. Aika taas ottaa itseään niskoista kiinni ja venytellä hevosetkin läpi edes parina päivänä viikossa. 

Gljá kulki hienosti ja letkeästi, se on niin ihanan pehmoinen ratsastaa nykyään ja toimii kuin ajatus. Minä en vain meinannut välillä pysyä aivan menossa mukana ja varsinkin kavaleteilla meinasin aina jännittyä ihan liikaa väärillä lihaksilla, joka aiheutti tasapainon horjumista. Ikuisuus ongelmani jännityshartioiden kanssa korostui jälleen, mutta onneksi muutaman kierroksen jälkeen tasapaino kuitenkin löytyi taas paremmin, piti vaan antaa kroppansa lähteä luottavaisesti myötäilemään liikettä eikä harata vastaan.

Ihmisen paras ystävä..

 Joskus ystävyys ei kaipaa sanoja. Joskus se vain kaipaa jotakuta, joka on yksinkertaisesti ja aidosti läsnä..

Kun kaipaat kättä johon tarttua, voit löytää tassun josta pitää kiinni...

tai harjan, jota vasten painautua..

Kuunnella hiljaa sydämellä.

Antaen läsnäolon puhua..

Olen kiitollinen, että minulla on kaltaisianne ystäviä. ♥

Liike lähtee lantiosta

Olen ratsastanut viimeisen vuoden aikana todella vähän. Sen sijaan ollaan lenkkeilty hevosten kanssa ja viimeajat minä olen keskittynyt omaan treeniin ja liikkuvuuteen. Tästä kaikesta on selvästi ollut etua nyt kun on tarkoitus palata taas aktiivisemman ratsastuksen pariin. Eilen alkulämmittely kävelylenkin jälkeen päätin ratsastaa Akilleksen lyhyesti kentällä.  

Kaikki tuntui uskomattoman helpolta.  Laukat pyöri, ravi ei levinnyt mutkiin ja tölttikin löytyi puhtaaksi kun vähän taivutteli. Maria kommentoi ihmettelyäni, että selvästi huomaa miten mun lantio liikkuu ihan eritavalla kuin ennen. Kiitos ahkerien venyttelytuokioideni, ne todellakin ovat tuottaneet tulosta ja kireydet lantiossa ja lonkankoukistajissa alkaneet sulaa. Kyllä motivoi jatkossakin käyttämään illassaan sen puolituntia venyttelyyn. Ajattelinkin tehdä ratsastusta edistävistä liikkuvuusharjoituksista ihan oman postauksensa. 

Eilen oli muutenkin huippukiva päivä. Ponien seura on vaan aina yhtä hykerryttävän hauskaa ja rentouttavaa. Etenkin rakastunut kaksikkomme Kaapo ja Gljá takaavat aina touhuillaan päivän naurut. Vaikka vähän kyllä välillä meinaa meno yltyä turhan villiksi niinkuin viime postauksessakin taisin mainita. Gljá on ihan mahdoton hampaittensa kanssa...

Glján kanssa tietenkin kuuluu aina vähän leikkiä. Se on kehittynyt paljon espanjalaisessa käynnissä, voisikin joskus ottaa videolle. Sikäli mikäli se ei taas tuiskahda mulle ihan ykskaks ja painele pois näköpiiristä.. :'D

Nimittäin eilen se vaan yhtäkkiä nosti kytkintä ja lähti kesken leikin. Me jäätiin Kaapon kanssa katselemaan sen perään kun sille selvästi tuli tärkeämpää tekemistä. 

Kunnes tamma sitten yhtäkkiä tuli kateelliseksi minun ja Kaapon hellästä hetkestä ja palasi takaisin vaatien täyden huomioni.. :D On se vaan sellainen tapaus, ettei ole moista tullut tavattua aiemmin.. 

Ai vitsit muuten tätä kevään tuntua,i love it! ♥

Tää on niin energiaa täynnä olevaa, mutta silti chilliä aikaa.