Sain haasteeksi Eeppistä elämää -blogin Melissalta kirjoittaa postia pukille, joten täältä pesee... :)
Blogitallin järjestämään haasteeseen pääset tarkemmin tutustumaan >tästä<
Rakas joulupukki,
Nyt täytyy myöntää, että viime kerrasta onkin jo aikaa! Varmaan liki kahteenkymmeneen vuoteen en ole sinulle kirjoittanut. Jestas, kylläpä se kuullostaa kamalalta kirjoitettuna, mihin aika on kadonnut?! No, jokatapauksessa - silloin kirjoitin viimeksi kun toivoin koko sydämestäni niin, että kipeää teki, jouluksi omaa Jasu-aasia. Olin nähnyt Jasusta kuvan lelulehdessä ja katselin sitä päivät pitkät. Pelkäsin kuollakseni, ettei kirjeeni ole tullut perille eikä toivettani ole kuultu, mutta pelkoni oli onneksi turha ja aatto-iltana sain käpertyä sänkyyn oma, pehmoinen Jasu kainalossa. Olin lelukuvastoa katsellessani kuvitellut, mitä kaikkea voisimmekaan Jasun kanssa yhdessä leikkiä. Se asuu yhä vanhempieni luona kaikkien näiden vuosien jälkeen ja sen pehmoiseen turkkiin on kätketty monta muistoa ja salaisuutta, miten monet kerrat se katsoikaan pienen tytön ilot ja surut. Kuitenkin varmasti jo seuraavaan jouluun mennessä Jasu ei ollut enää elämässäni ykkönen. Se vietti joulunsa yksin yläkerrassa kun minä luultavasti räpelsin uusista paketeistani auki jo jotain uutta ja jännempää. En muista kuitenkaan koskaan Jasun lisäksi toivoneeni mitään niin kovasti lapsena joululahjaksi, vaikka varmasti esimerkiksi äiti voisi väittää muuta. Muistan toiveen Jasusta kirkkaammin kuin mitään muuta jouluisista toiveistani.
Lapsena toiveet olivat helppoja toteuttaa, mutta pelkäänpä pahoin, Pukki, että enää et voi tuoda minulle lahjaksi mitään. Älä käsitä väärin, en ole siitä lainkaan pahoillani. Toivomukseni ovat sellaisia, joita eivät voi tontut valmistaa pajallaan, sillä tähän ikään mennessä olen ehtinyt jo hankkia kaiken tarvitsemani materian, jopa liikaakin. Paitsi valovoimaisemman objektiivin kameraani, mutta olen suunnitellut ensi kesänä hankkivani sen aivan omilla ansioillani. Kuten sanottua, minun ensisijaiset toiveeni ovat sellaisia joita voi kyllä antaa, mutta niiden tekemiseen täytyy osallistua myös itse. Sillä toivon hyviä muistoja, parhaita hetkiä ja terveyttä sekä hyvää elämää niin itselleni kuin muillekin. Terveyttä eritoten, sillä olen viimevuosien aikana nähnyt aivan liian monen hyvän ihmisen sairastuvan vakavasti. Osa on mennyt, osa taistelee yhä. En toivoisi sitä tuskaa ja huolta kellekään.
Tietenkin toivon myös joulun taikaa! Sitä, etten ikinä kadota lapsenmielisyyttäni, rämpiessäni eteenpäin tässä ei-niin-kotoisassa ja harmaassa aikuisten maailmassa. Maailmassa, jossa ihmisen paras kaveri ei enää voi olla pehmolelu Aasi, ellei toivo menolippua pöpilään. Selviän tästä aikuisuudesta vain jos saan uskoa aina, että elämässä on yhä vähän taikaa - sitä lapsenomaista hulluttelua, hassuttelua sekä tapaa välittää ja innostua asioista koko sydämellään. Sitä, ettei lapsena mikään ollut mahdotonta, koska tyyppi nimeltä Järki ei tunkeutunut kertomaan kylmiä totuuksia haavemaahan.
Olen aina rakastanut joulua. Sitä tunnetta kun mahanpohjassa kutisee koko päivän. Ennen se vatsan kutina liittyi tietenkin sinun tuloosi, mutta nykyään se liittyy siihen taianomaiseen tunnelmaan. Vaikka en toivo erityisemmin lahjoja, tykkään kuitenkin niin antaa kuin saadakin niitä. Tänä vuonna aion antaa lahjaksi enimmikseen hyviä tekoja, olen suunnitellut jokaiselle läheiselleni jotain mukavaa. No, jeesustelun taas lopettaakseni, rahatilanteeni ei ole kummoinen lahjojen hankintaan ja sitä paitsi uskon, että jokaisella on jo melkein kaikkea ja he tarvitsevat hyviä tekoja paljon enemmän.
Lahjatoiveisiin kuitenkin hiukan mennäkseni..
Koska kukaan ei voi tuoda minulle hyvää elämää eikä terveyttä, joita tietenkin toivon koko sydämestäni, on kuitenkin yksi asia johon voit vaikuttaa aiemmin kirjoittamistani toiveista. On nimittäin keino saada parhaat hetket ja muistot talteen. Ehkä voit auttaa siinä? Antaisit vinkin jollekin läheisistäni, miten kovasti toivoisin meidän parhaita hetkiämme kehystettynä. Ehkä sinun pajasi väki voisi näpertää jotkin kauniit kehykset? Minulla on kovin paljon ihania muistoja niin sydämessäni kuin kameralle tallennettuna. En millään osaa päättää, mitkä niistä otattaisin vanhoille kunnon paperikuville ja kehystäisin joka päivä katsottavaksi. Ehkäpä tonttusi kierroksellaan voisivat käydä vihjaamassa toiveestani jollekin läheiselleni?
Ainiin, olin unohtaa! Tähänkään sinä et voi tietenkään suoranaisesti vaikuttaa, mutta ajattelin, että sinulla voisi olla joitakin hyödyllisiä kontakteja. Luulenpa nimittäin, että sinunkin on vähän ikävämpi lähteä reellä jouluna liikkeelle jos ei ole lunta! Tiedetään, että ne rekeä vetävät porot osaa lentää, mutta ei kai välilaskut ole kovin sujuvia jos reen jalakset liukuu soraa pitkin? Joten jos olisit ystävällinen ja ottaisit yhteyttä sääherraan, luontoäitiin tai vastaavaan tahoon, joka voisi vaikuttaa meidän valkeaan jouluun? Säätiedotteet nimittäin ovat luvanneet melko synkkää keliä enkä kaiken rehellisyyden nimissä pidä siitä yhtään. Sääherra osaa olla melko hankala ja luontoäiti, kuten naiset yleensäkin, osaa olla aika arvaamaton, joten tsemppiä matkaan jos uskallat ottaa yhteyttä välittääkseni toiveeni. Tuhannet kiitokset!
Lisäkseni lunta meillä toivovat ja odottavat myös viisi kilttiä hevosta sekä enimmikseen kiltit koirani, ne nauttivat lumesta kovasti (kuten niiden omistajakin, jonka ei tarvitse pestä niitä joka kerta lenkin jälkeen). Toivon todellakin, etteivät sinun tonttusi ole ottaneet niiden toilailuja niin kauhean vakavasti, niin järjettömiä kuin ne välillä osaavatkin olla. Ihan kilttejä ja herttaisia ne on enimmän aikaa, vaikka sinun tontut niitä pihalla karkuun juostessaan olisivatkin saaneet hieman toisenlaisen käsityksen. Sinun tonttusi ovat vikkeliä, mutta eivät ne sentään parille tollerille ja yhdelle ADHD-spanielille pärjää. Mistäkö tiedän, että ne jahtaavat tonttuja? Mitä muutakaan jos ne säntäävät haukkuen pimeyteen kun lasken niitä ulos illalla.
Siitä puheenollen, voisitko sanoa tontuille, etteivät tulisi yöaikaan kurkkimaan ikkunoista? Vinskillä on ollut koko joulukuun rasittava tapa herättää minut yöaikaan haukkumalla ja minä uskaltaisin väittää, että siinä on sinun väkeäsi takana. Päivä aikaan tirkistely on kuitenkin ihan okei.
Rakkaudella, Ida
