Ratsastuksen palapeli

Eilen oli siitä harvinainen päivä, että oltiin taas pitkästä aikaa koko porukka tallilla. Ja kaikenlisäksi koko porukka ratsasti ja hepat pääsi liikkumaan.

Maria oli aluksi aika nihkeällä tuulella touhua kohtaan, kuten ilmeestäkin näkee...

...mutta ketäpä ponien kanssa touhuilu ei saisi hyvälle tuulelle? Useimmiten.. Viimeistään se toi hymynhuulille kun Maria riisui Kaapolta satulan juoksutusta varten ja poni lähti loukkaantuneena perään kuin kysyen "mitä, höh...joko me lopetetaan??!" Haha. ;D

Monakin pääsi pitkästä aikaa liikuttamaan Webeä. Webe oli yllättävän kivan näköinen kun molemmat malttavat keskittyä. Webe tarvitsee aina vaan sitä kuuluisaa tasapaino treeniä. Ilman sitä pohjaa ei tule hommista mitään, mutta työtä tekemällä on kaikki edellytykset toimivaan ratsastukseen. 

Webe oli melko levottomalla tuulella ja aluksi jo aloitti kaappaamalla ohjan suuhun eikä ollut tohtia antaa sitä pois.. :D

Tyttöjen lyhyen ratsastustuokion jälkeen pojat saivat hieman revitellä irtona. Aluksi touhu oli nihkeänlaista.  Webe innostui nopeammin ja alkoi höykyttää Kaspariinkin liikettä. 

Ihastelin erityisesti Kasparin kehittynyttä, komeaa ravia. Sen koko tapa liikkua on kokenut melkoisein muutoksen menneen vuoden aikana. 

 

Lopuksi minä treenasin Glján kanssa. Ja Maria Iitun kanssa liinassa.. :D

Kaspar jatkoi Marian piinaamista vielä tarhassakin. "Miksi, mamma, miksiiii? Haluun tekemistä!"

 Käymme yhdessä aina, käymme aina rinnakkain.. jepjep. Ollaan Glján kanssa treenattu uudella tapaa espanjalaisia käyntimuuveja.

 "Meinasikko kyytiin nousta, mitä?"

"Sinne se perhana meni.."

Nojoo, sitten niihin treeneihin Glján kanssa ja vähän painavampaa syväanalyysia asiasta nimeltä "pienet puuttuvat palaset".Tai paremminkin siitä kuinka ne loksahtavat paikoilleen. Katsoin viime viikolla otettuja maneesikuvia ja tajusin pahemmin kuin koskaan, miten jäykkää meidän töltin ratsastaminen on. Siis oikeesti, aivan kammottavan näköistä menoa! Kuinka hevoset muka voisivat kulkea rennosti, jos minä teen kaikkeni mokatakseni koko homman??! Ajattelin asiaa monta päivää, kunnes nousin ratsaille ja päätin kokeilla laittaa sen pienen ajatuksen poikasen työn touhuun, jota olin kovasti työstänyt. Siirryin Glján kanssa tölttiin ja Maria katseli keskellä tuumaten; "ai, en tiennytkään, että se osaa töltätä pää tuossa asennossa. Siis tuollei matalalla siis. Aika kiva oikeestaan". Hah. Pikkusiskon suusta se totuus tulee. Se mitä Maria siis yritti sanoa oli, että Gljá näytti aivan erilaiselta ja rennolta. Vuosia on mennyt ihan penkin alle, koska ajatukseni töltin ratsastuksesta on ollut jotenkin aivan vääristynyt. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan oppia uusia asioita. Tällä uudelle ajatuksella olen saanut Glján toimimaan töltissä rennosti jo kahtena peräkkäisenä päivänä. Se ei voi olla sattumaa. Kuten ei sekään aiempi oivallukseni kesken lootusasennossa istuskelun, miten istutaan laukassa. Sillä tavalla ollaan saatu aika huikea muutos aikaan.

Mikä se sellainen ajatus sitten on? Niin ihmeellinen ja kaikki voipa? Rentous. Anna mennä, äläkä kannattale tai estä hevosta. Minä olen vuosia käyttänyt aikaani ja voimiani kantaakseni rakkaan tammani päätä. Vai paremminkin niin päin, että olen roikkunut siinä ja estänyt Gljáta löytämästä tasapainoaan? Niin, sillä tavalla sen täyteneen olla. Nyt on tullut aika kun se saa kantaa itsensä aivan omin voimin ja minä kannan itseni. Vatsalihakseni huutavat vieläkin hoosiannaa kahden päivän tehotreenistä. Silti, vaikka kroppani teki täysillä töitä, pystyin jännittymättä siihen mitä olen tavoitellut vuosia; rentoon, mutta jäntevään ratsastukseen. Vaikka eiliset treenit olivat hyvin lyhyet, mutta ne olivat äärettömän ytimekkäät.

En tiedä näkyykö se kuvista. Ehkä ei, koska nämä olivat vain pienet hetket matkalla päämäärään. Sitä odotellessa hattu käteen ja nöyränä kohti uusia koitoksia. Ratsastaja ei ole koskaan valmis. Kun luulit tietäväsi jotain, tajuat, ettei se ole kuin yksi pieni nurkkapalanen siitä miljoonan palan palapelistä. Perusajatus on erittäin simppeli: kokoa se. Tiedät kuinka se kuuluu tehdä, mutta ei se valmistu päivässä ja joskus tuntuu, että kaikki tarvittavat palaset ovat hukassa. Jätät pelin siihen ja kun palaat jonain päivänä sen pariin, tajuatkin, että kuvion seuraava tarvittava palanen oli aivan käden ulottuvilla.

Ennen kuin alkaa olla liian diippii shittii, laitetaan eiliseltä loput ratsastuskuvat ja  sitten on aika painua nukkumaan, että jaksaa huomenna nauttia vapaapäivästä. Hevostellen, tottakai! ;)

Ps. Gljá oli eilen kaikin puolin rento, pehmeä, superhieno ja vaikka mitä. Mun tamma <3 Vielä enemmän keväistä rakkauttarinnassa hömppäfiilistä nostattaa tämän päivän maasto Akilleksen kanssa. Seuraksi saatiin meille toista kertaa vierailemaan tullut Emppu Kasparin kanssa. Empusta toivottavasti tulee meille pitkäaikainen kävijä auttamaan heppojen liikutuksessa. 

Palaamisiin!

Reissu maneesille (kuvatulva varoitus)

yeah! matkaan!

Tänään tehtiin suuri muutos meidän arkirutiineihin, pakattiin ponit aamulla kyytiin ja suunnattiin auton nokka kohti Kuvansia ja Kimmon tallin maneesia. Jo oli aikakin päästä välillä pois kotinurkilta! Hevosetkin lähtivät matkaan hyväntuulisina, joskin Akilles sai lastatessa jonkin muulikohtauksen ja ei liikkunut hetkeen eteen eikä taakse. Poika saatiin kuitenkin kyytiin hetken perästä, mutta mikä lie yhtäkkiä tuli. Edellisen illan lastausharjoituksissa poika meni sisään ja ulos täysin moitteetta eikä mitään ongelmia ollut. Tosin tänä aamuna kaikki oli muuttunut trailerin paikkaa myöten, joten ehkä tämä kaikki vaikutti. Sekä tietenkin hemmetinmoinen kiire päästä matkaan kun joku (allekirjoittanut tietenkin) myöhästyi tavoilleen uskollisena aikataulusta melkein puolituntia... ;D

Maneesin laidalla meitä tervehti erityisen komea hiirakko tähtipää. ;)

Kolmea ensimmäistä kuvaa (osa kännykkälaatua) lukuunottamatta, Monalle suurkiitos kuvista sekä tietenkin kaikesta avusta, olet korvaamaton reissukaveri! <3

Peikkopojan eka reissu :3

No mitenkä se reissu nyt sitten meni niinkun omasta mielestä? Hyvin!
Olen niin iloinen miten hienosti molemmat hevoset käyttäytyivät, joskin tammamamma oli aika tulta ja tappuraa ja keskittyminen vaikeaa meille kaikille, sillä maneesissa oli jatkuvasti muita hevosia meidän lisäksi (joskin hyvää harjoitustahan se on). Olin ajatellut, että Akilles stressaantuisi niistä tai ylipäänsä koko reissusta, mutta ruuna yllätti olemalla todella lunkisti. Tamma sen sijaan kävi aika kierroksilla, mutta ihan ymmärrettäväähän se kun typerä kuski käskee mennä käyntiä kun vieressä isokaveri saa laukata ja pompata hiiirmu isoja esteitä. Onhan se nyt aika eppaa. Kuten siis sanottua, keskittyminen niissä puitteissa oli hieman vaikeaa kun ympärillä oli niin paljon äksöniä. Olin ajatellut käyttää hyvin pohjan tilaisuutena kunnon jumpalle, mutta koska en osannut keskittyä itse eikä sen kummemin hevosetkaan, päätin, että teemme vähän puolella teholla ja maistellaan rauhakseen miltä tälläinen maneesille reissaaminen pitkästä aikaa tuntuu. Hevoset muuten ilahtuivat silmin nähden hyvästä pohjasta! Lisäksi heti maneesiin päästyämme Gljá alkoikin suunnitella hyvää piehtarointipaikkaa ja näytti hieman loukkaantuneelta kun Mona ei antanut sen sitä tehdä. Kyllähän nyt mamman olisi pitänyt saada ottaa kunnon hiekkakylpy. En sentään itse saanut kostoksi maistaa sellaista. :D

Täytyy kyllä myöntää, että kotona ei aina tajua miten karvaisia ja tahraisia nuo kullanmurut onkaan... ehheh.. kyllä hävetti siellä kiiltävien puokkien keskellä.. prkl. mutta kun ei näillä keleillä voi pestäkään..

Ratsastin Glján kahdesti ja Akilleksen kerran. Ekalla treenillä Gljá oli tosi etupainoisen tuntuinen ja olisi kieltämättä kaivannut sitä jumppaa, mutta kuten aiemmin todettu Glján kanssa pitää olla hieman ovelampi. Se painoi jälleen hieman ohjalle, mutta osaan onneksi jo käyttää kikkakolmosia saadakseni sen kantamaan itsensä paremmin enkä jää mukaan vetokilpaan. 

Eka treeni koostui pääasiassa töltistä ympyrällä. Töltti oli ravitahtista ja erittäin etupainoista, mutta emme olekaan tölttiä juuri treenailleet aikoihin kunnolla kun pääpaino on ollut laukassa ja muissa hommissa. Nyt tölttiin on kuitenkin syytä alkaa todella taas panostaa.. Mulla on vaan ollut joku tölttitreeni peikko jo pitkän aikaa. Tuntuu, etten pääse sen ratsastamiseen sisään enää ollenkaan ja ainakin tarvitsisin runsaasti apuja siihen. Töltti on meille vaikeaa ja sen huomaa jo Glján ja varmaan kuskinkin ilmeestä. Osa happamuus Glján ilmeessä tuli myös ihan puhtaasti siitä, että sillä olisi ollut kauhea höyry painaa täysillä ja keskittyminen oli silkkaa tervanjuontia. 

Ensin tamma kaahoitteli aika tavalla alta, mutta välillä tuli ja vieläpä yllättävä nopeasti aika kivojakin pätkiä. Kaikenkaikkiaan, onhan toi töltti nyt tällä hetkellä aivan karseaa siihen verrattuna mitä se on ollut.. no, suunta vain on ylöspäin. :)

Ravi sen sijaan sujui kivasti kun ensin tamma lasketteli vähän höyräjä päästään. Välillä tunsin miten kivasti alkoi takajalat polkea ja selkä pyöristyä. Pakko kyllä sanoa, että en oikein diggaile tuota LG:tä tällä hetkellä. Se ei vaan sovi meidän käyttöön ja onkin myynnissä,että vinkvink vaan jos joku sellaista haluaa itselleen. Hyvä kuolaimeton vaan ei meille sopiva. :)

Sitten Akillekseen.. Aksu olikin huomattavasti vaikeampi kuvattava hämärässä maneesissa, koska se jo värinsä puolesta katoaa seiniin ja hiekkaan. Tässä kuitenkin parhaani mukaan pelastetut kuvat treenistä. 

Akilles otti heti rennosti ja lähti pitkänä kävelemään. Hieman jännittenyympi se oli koko ajan kuin kotona, mutta ei mitään sellaista reaktiota, jota siltä olin odottanut. Super tyytyväinen olen komistukseeni! <3

Aksunkin kanssa aloiteltiin töltillä. Jos oltaisiin rauhassa maltettu työskennellä käynnissä, olisi varsin tullut aika kivaakin tölttiä. Pieni jännitys kuitenkin pilasi menoa jonkin verran, tehden Akilleksesta vinon ja etupainoisen, kuvista hyvin huomaakin, että se liikkui aika tavalla nurinkurin. 

Ravissa Akilles oli rennompi ja oikeastaan hyvinkin vakaa, jopa tuntuman sai pitää kurveissakin. Tosin pientä jännitystä oli siinäkin mukana, mutta olen tyytyväinen, että se ylipäänsä oli riittävän rento ravatakseen. Vuosi sitten epäilin, että tuskinpa saadaan ravia missään, saati vieraassa paikassa. Taidan olla onnistunut työssäni ja kouluttanut se ravaamaan hyvin kun se nykyään mieluummin valitsee ravin tölttiä ennemmin. :D Se kyllä näkyykin töltissä tällä hetkellä, että se on jäänyt. En vain osaa tölttiä, jäkitän siinä jotenkin ihan ihmeellisesti. :o Ravi taas tuntuu mukavalta ja helpolta molemmilla hevosilla. Tarviisin todella jeesiä..

^^ maneesin kurvi suoritettu! jei! \o/ Pieni askel ihmiskunnalle, vaan valtava askel Idalle ja Akillekselle.. ;)

Sitten vielä ennen lopetusta treenattiin muutaman kerran laukkaympyrät. Suoralle en edes haaveillut nostavani, sillä ruunassa olisi vauhtia piisannut ja koska maneesissa oli muita, oli fiksumpaa olla lähtemättä kaahoittelemaan pitkin poikin. Akilleksen meno kun voi olla vähän holtitonta.. Kotona nämä ympyräharjoitukset ovat sujuneet huomattavasti paremmin. Nyt ruuna vaan kaahasi kunnon sivuluisua.. Sain kuutenkin muutamat ihan ok askeleet.

Välillä kunnon passilaukat..

Glján toisella treenillä maneesiin saapunut tallin omistaja, pitkän linjan ratsastaja Kimmo tuumasi meidän treenatessa laukkaa, että "sehän osaa laukata". :D olin aika otettu, sillä tämä mitä ilmeisimmin oli tarkoitettu kohteliaisuudeksi ja täytyypä itsekin myöntää, että en ikää ole saanut vielä ratsastettua tammaa niin rytmikkäästi laukassa. Siellä oli helppo olla ja kaikki tuntui ballaavan kivasti.  Harmi, ettei tästä ole kuva- eikä videomateriaalia kovin kummoisesti, sillä Monan kaikki aika meni väistellessä maneesin muita hevosia Aksun kanssa.

 Ekat askeleet ja kuskilla kunnon hartiapönötys.. Onneksi sain hengiteltyä jännitystä hieman pois.

Lopussa tölttikin sujui jo letkeämmin ku sai ensin vähän laukkailla..

Kaikenkaikkiaan oli kiva reissu, toivottavasti pian uudelleen! Seuraavalla kerralla pitää mennä vaan paljon aikaisemmin, että saa vallata toivon mukaan koko maneesin ja keskittyä kunnolla töihin heppojen kanssa. Lisäksi toivon pääseväni hyppäämään pikkupomppuja, ainakin Glján kanssa, mutta ehkä Akilleskin saa koettaa. :)