Peltoilua

Eilen olin suunnitellut molemmille hevosille oikein kunnollisen ja perusteellisen jumppapäivän. Noh, matkaan tuli pari muuttujaa kun keli oli kaunis ja kuvauksellinen, Mona tuli mukaan tallille ja Gljá oli hetken kentällä värkkäilyn ajan niin tahmea, että päätettiin unohtaa kenttäilyt siltä erää. Gljá on syksyisin usein väsynyt ja laiskahko, mutta nyt se liikkui kuin täi tervan seassa. Ainoastaan ravissa se innostui niillä parilla kierroksella mitkä mentiin ja sen jälkeen suunnattiin maastoon. En tahtonut alkaa kiusaamaan sitä pakkopulla jumpalla, kerta sen mieliala oli kertakaikkiaan niin alavireessä. Maastossa se olikin huomattavasti pirteämpi, mutta ei ihan samanlainen ruutitynnyri kuin yleensä. Pitää seurata tilannetta jos tahmeus jatkuu, että voiko syy olla muussa kuin syysväsymyksessä. Tietenkin täytyy huomioida, että takana on rankka ihottumakesä ja kaikki se stressi verottaa voimia. Ehkäpä annan suosiolla toistaiseksi Gljálle vapaata kenttätyöstä ja mennään vain maastossa mieltä piristäen.

Akilleksen kanssa päätettiin myös skipata kenttätreeni ja suunnattiin eräälle sänkkäripellolle kuvaamaan ja vähän irroittelemaan. Mona ratsasti Akilleksen mennessä pellolle ja minä hyppäsin puikkoihin vasta paikan päällä. Sainpahan kunnon alkuverkat kun puuskutin ylämäet ruunan reippaan askelluksen tahdissa.

Akilleksella oli paljon virtaa ja se olisi mieluummin vaan tehnyt sitä, mitä varmasti jokaisen mielestä sänkkärillä kuuluu - eli ottanut kunnon spurtteja. Tölttäilin vähän ristiin rastiin peltoa, tehden ympyröitä ja kiemura-uria, yrittäen saada ruunan puhtaaksi ja paremmin kuulolle. Myös parit tosi hyvät laukkapätkät saatiin aina kun ruuna malttoi keskittyä. Sählätessä tulee edelleen usein passilaukkaa ja aukea alue, jossa ei ole selkeää suuntaa, poika tuntui sekoilevan vähän enemmän askeleidensa kanssa. Se olisi tahtonut kurvata Monan luo ja minä toiseen päähän peltoa.  

Syksyisempää ulkoasua

Väsäys vähän syksyisempään tunnelmaan. En tällä kertaa jaksanut tehdä kummempia, katsotaan sitten jos panostaisi taas enemmän kun syksyteema vaihdetaan talvisempaan. Jos vaikka opettelisi vähän koodauksia, että saisi jotain jännempää.. :)

Tähän postaukseen piti tulla myös pätkä videota muutamalta eri päivältä, mutta tietenkin juuri silloin nettiyhteys päätti alkaa hidastella. Kaunkohan olisin saanut odottaa jos olisin jatkanut.. nyt takana vasta vähän reilu puolituntia ja 0% näyttää ladanneen. hmp. Ehkäpä joku toinen kerta sitten.. :)

Vähän kuulumisia

Tänään odoteltiin eläinlääkäriä tulevaksi hoitamaan heppojen hampaat (jota ei sitten koskaan kuulunut eikä näkynyt paikalle, ehkä huomenna...). Odotellessa ajateltiin testata Aksun kanssa bootsit ratsailta kun vihdoin flunssa on hellittänyt sen verran, että olisi jaksanut taas ratsastaa hetken. Bootseja pukiessa Aksulta kuitenkin löytyi kolmesta jalasta riviä, joten homma jouduttiin unohtamaan. Rasvattiin jalat kunnolla ja otin Aksun sitten vain maastakäsin jumpattavaksi kentälle, samalla kun Maria ratsasti Gljálla. 

"Lähetäänkö töihin?"

Aksu tuntui olevan kertakaikkiaan vallattomalla tuulella. Aina jos hetken seisoin katselemassa Mariaa ja Gljáta, se rapsutteli niskaani ylähuulella. Se oli erittäin rento ja teki pyydetyt jumppa jutut mielellään. Pääasiassa jumpattiin väistättämällä takaosaa hiukan ulos ympyrällä ja tavoitteena oli, että Aksu astuisi hyvin alleen ja venyisi hieman ylälinjastaan. Onnistuimme tässä mielestäni hyvin, sillä en ole kertaakaan nähnyt Akilleksen venyvän niin rentona. On ilo, että tuo hevonen reagoi niin herkästi kaikkeen, jokaiseen hengähdykseenikin. Silloin kun vasta tutustuttiin, pidin tätä piirrettä melko haastavana, koska useimmiten se kärvensi tilanteet kun Akilles ylireagoi. Nyt se on vain sitä herkkyyttä, mistä kovasti pidän. 

Väistöjen lisäksi treenattiin vähän espanjalaista käyntiä ihan leikin vuoksi. Akilles, joka oli aivan hulvattomalla tuulella, teki tehtävän riemuissaan. Ja sieltä tuli monia askeleitakin! Hitaasti, mutta varmasti. 

Maria ja Gljá treenasivat hieman ravia ja laukkaa. Monan kanssa todettiin, että ne on kyllä toisilleen hyvin sopiva pari. Vaikka Gljá on mun ykkönen, nyt ja aina, olisin oikeastaan aika iloinen jos Maria puuhaisi sen kanssa useamminkin. Maria oppii aina ratsastuksesta niin paljon kun pääsee Glján kyytiin. On hauska katsoa ja kuunnella Marian oivalluksia ja ahaa-elämyksiä. Mitäpä muuta voisi odottaa näin keskittyneellä ilmeellä:

Me siskokset kyllä ollaan molemmat tollasia pönöttäjiä hartioista.. :D 

Lopuksi Gljá ja Akilles saivat piehtaroida kentällä ja juosta muutaman kierroksen. Aksu, joka edellisellä juoksutus kerralla liikkui todella omituisesti, oli nyt taas enemmän oma lennokas itsensä. Liekkö se rivi olisi kipeyttänyt jalkoja tai jotain muuta vaivaa.. :/ Pääasia, että se oli nyt taas energinen.

 "Pois alta!"

Koska kello alkoi olla ekan parivaljakon jälkeen sen verran, että eläinlääkäri olisi voinut saapua hetkellä millä hyvänsä (jos siis olisi tullut), juoksutettiin vielä Webe ja Kaspar lyhyesti, että saisivat edes vähän liikettä. 

Möhköponi..  

Webe vaan piileskellee Kasparin takana kun töihin pitäisi.. :D

Nyt tarvitsisin teidän apua. Ottaisin mielelläni vastaan ehdotuksia esim. erikoispostauksesta, sellaista olisi kiva toteuttaa pitkästä aikaa. Joten antaa vaan tulla ideoita jos sellaista on heittää! :)  

ps. En uskoisi sanovani tätä, mutta odotan jo todella talvea.. Tänään polttiaisia oli niin paljon, että koko mun otsa ja hiusraja on täynnä punaista jälkeä, Maria sentään ymmärsi suojautua kommandopipolla.. Gljá-parka ihottumaisena on todella kovilla. huoh. :(

Akilles testaa Cavallon Sportit

Akillekselle on alettu syksyn mittaa miettiä bootsien hankkimista. Mittailun innostamana Maria oli päättänyt kokeilla Akillekselle uudemman kerran sportteja, jotka ovat aiemmin olleet liian pienet. Nyt kaviot olivat kuitenkin sen verran muokkautuneet, että kokeilun tiimoilta sain kännykkääni monta videota, jossa ruuna liikkui todella kivan näköisesti ja hyvin rennosti bootsien kanssa. Olin aiemmin ajatellut, että se vieroksuisi niitä jalassaan, mutta päin vastoin, ruuna liikkui oikein letkeästi. Seuraavana päivänä puimme bootsit uudelleen ja halusin nähdä itsekin livenä mitä Aksu niistä tuumaa. Joku päivä pitää kokeilla nämä ratsailta kun paranen tästä kammottavasti flunssasta ja kun kivusta kiukutellut vasen lapani suostuu taas yhteistyöhön. Vanhuus ei tule varoittamatta.. -_-

Tässä kuvasatoa sport bootsien testailusta. Käyttispopoiksi nämä tuskin ovat jäämässä, mutta välttävät sen aikaa kunnes Aksulle löytyy ne omat. Mielessä on pyörinyt Easybootin glove back countryt, mutta vielä en ole osannut päättää olisivatko ne se meidän juttu. Malliltaan haussa jotain hieman Cavallon bootseja virtaviivaisempaa.

Ps. Tulee kuluneeksi vuosi siitä kun tämä poika lastattiin Ruotsissa rekan kyytiin ja sen matka kohti Suomea alkoi, samaa aikaan kun minä mietin hämmentyneenä miten tästä unelmasta olikaan tulossa totta. Hyvää vuosi päivää me! <3