Opettamisesta ja omasta ratsastamisesta

Olen aina rakastanut opettamista. Marraskuussa kun tuttavani kyseli kiinnostuksestani tulla heille opettamaan erästä tyttöä, innostuin heti ajatuksesta. En voi silti kiistää, etteikö minua hieman ujostuttanut ja jännittänyt. Tyylini opettaa ei välttämättä sovi kaikille vaikka esimerkiksi ohjaajakurssilla aikanaan sain hyvää palautetta vetämästäni demotunnista. Päätin kuitenkin rohkeasti olla oma itseni ja antaa sitten tuon tytön päättää, haluaako hän tunteja vielä jatkossakin. Nyt jännitys opettamiseen on kadonnut säännöllisten viikkotuntien myötä ja meille on muodostunut aika hyvä tiimi. On ihanaa käydä opettamassa kun oppilas on motivoitunut ja kiinnostunut! On ollut upeaa nähdä se valtava kehityskaari Annin ja Rökkvin työskentelyssä.

Sen lisäksi, että minulla kävi tuuri kun sain oppilaakseni motivoituneen Annin paljastui, että hänkin on hyvin innostunut valokuvauksesta! Tyttö vieläpä aloitti juuri lukuloman lukiosta, joten kerrankin sain jonkun kuvaamaan päiväaikaan omaa ratsastusta. Aika mahtavaa! Se on tätä nykyä aika harvinaista herkkua kun aikataulut menee kaiken aikaa ristiin töiden takia esimerkiksi Marian kanssa. Torstaina Anni tuli meille vierailulle tutustumaan ensi kertaa meidän hevosiin sekä kokeilemaan ratsailta kaikkia kolmea issikkaa. Kasparin kanssa Annilla synkkasi tosi kivasti eikä Glján ja Aksunkaan kanssa huonosti mennyt vaikka noi mun herkkikset vähän omia oikkujaan Annille näyttikin. 😅 Kasparille Anni oli just täydellisen napakka ja rohkea, mutta reilu ratsastaja!

Kun opettaa, oppii siitä aina itsekin saaden uusia ajatuksia sekä työkaluja omaan ratsastukseen. Valokuvat paljastivat kaikki ne kehittämistä vaativat osa-alueet. Viime aikoina molemmat hevoset ovat kyllä edistyneet hyvin ja se on ehdottomasti tulosta oman istunnan kehittymisestä. Sen eteen olen tehnyt valtavasti töitä niin lihaskunto- kuin mielikuvaharjoitteidenkin kautta ja on hauskaa huomata kuinka palaset alkavat loksahdella kohdilleen. Mutta vielä on paljon duunia tehtävänä! Ryhti, kädet ja ristiselän rentouttaminen vaan ovat se loputon työmaa. Ja ehkä noille ilmeillekin vois yrittää tehdä jotain.. haha. 😂

Akilleksen tasapaino ja voima laukassa on edistynyt nyt aika huiman harppauksen verran. Se alkaa oikeasti olla jo aika ratsastettavissa ilman, että on riski ristilaukasta tai välittömästä heitosta passille jos yrität tehdä jotain. Ravi on edistynyt paljon talven aikana kun syksyllä se oli taas kateissa melkein kokonaan. Sen sijaan töltti vaatii nyt vuorostaan enemmän työtä kun se on jäänyt vähemmälle huomiolle meidän keskityttyä muihin juttuihin. 

Paljon kivaa kevääksi tiedossa niin oman ratsastuksen kehittämisessä kuin Annin opettamisessakin. Ihanaa kun saa pureutua sellaisiin asioihin, jotka antavat arkeen niin paljon inspiraatiota. 😍

Kiitos Annille kuvista! Annin blogissa voit vierailla 
osoitteessa http://thedefinenormal.blogspot.fi