Kurssikuulumisia runsaan kuvasadon kera

Kuinkas muutenkaan.. Mun postaukset on aina ylikuormitettuja kuvilla, pääasiassa siksi, että tsekkailen niitä aina itse muistia virkistääkseni miten on mennyt. Täytyy muuten sanoa, että nykyään kehtaa jo julkaista näin paljon kuvia. Vielä joitakin vuosia sitten poimin sadoista kuvista yhden tai kaksi vahingossa onnistuneen. Lopuissa menoa oli.. no, karmean näköistä. Että kai sen oman kehityksen voi silläkin punnita, että lähes kaikki kuvat kestävät "päivänvaloa", sillä meno on tasaisen sujuvaa. Ei suu auki ja selkä notkolla juoksevaa hevosta. Vielä näitäkin enemmän olisin voinut laittaa jos en olisi yrittänyt vetää jotain rajaa.. haha. ;)

Mutta nyt asiaan ennen kun harhaudun aiheesta ihan totaalisesti..

Kurssipäivä oli kaikinpuolin erittäin onnistunut! Paikalla oli mukava porukka ja tykästyin Sölviin opettajana. Oman haasteensa toi kielellinen puoli, sillä Sölvi puhuu hyvää englantia, mutta vahvasti islantilaisittain murtaen. Sölvi myöskin puhui todella nopeasti ja minä jäädyin aina miettimään ja kaivelemaan sanoja päästäni. Niinpä kaikki tapahtui varmasti Sölvin silmissä todella hitaasti ja saatoin varmasti vaikuttaa jopa hieman vajaamieliseltä.. xD 

 Tuima, keskittynyt tuijotus. Apua, mitä se puhuu... yrittäisit nyt edes näyttää viisaalta.

No nyt se odottaa, et vastaan jotain.. voi hitto.. voiskohan noista joku tulkata.. 

Aloitettiin sillä, että näytin Akillesta eri askellajeissa. Hevonen tuntui alla todella mukavalta, itseäni vaan jännitti kamalasti, mutta siihen nähden hommat sujui yllättävän hyvin. Laukkakaan ei pettänyt vaikka ehdin jo sanoa ennen nostoa Sölville, että laukka on meille todella vaikeaa. Sölvi tuumasi vain pienen laukkapätkän jälkeen, että ei meillä ole mitään isoa ongelmaa eikä laukka ole huonoa ollenkaan. Minun showni jälkeen Sölvi pyysi saada testata Akillesta ja minä siirryin maneesin laidalle katsomaan. Voi Aksu-rukkaa kuinka sitä taas jännitti aluksi, mutta muutaman kierroksen jälkeen se päätti pitävänssän Sölvistä ja rentoutui silmiin nähden. Sölvistä huomaa, että hän on kasvanut hevosten parissa ja varmaan ratsastanut ennen kuin on oppinut kävelemään. Hän oli hyvin pehmeä ja reilu Akillesta kohtaan. Menossa oli sitä Islantilaista tarkkaa, mutta rentoa touchia. Sitä, mitä me Suomalaiset vasta yritämme löytää. Ei mitään hinkutusta vaan "keep it simple" ja hommahan toimii. 

Sölvi kommentoi Akillesta suurinpiirtein näin: "Se on lojaali ja motivoitunut, hyvin pehmeä ja kevyt suustaan, mutta rungostaan hieman jäykkä. Olet tehnyt todella hyvää työtä sen kanssa". Siinä se tuli. Minä olen onnistunut. Tuskinpa olisi samaa sanonut vuosi sitten.

Sölvi näytti meille askellajit testattuaan harjoitusta, jota halusi meidän alkaa tekevän. Olen itseasiassa tehnyt samaa harjoitusta kotona aika paljonkin, mutta sain nyt uusia hyviä vinkkejä tehdäkseni siitä hevoselle selkeämpää ja palkitsevaa. Kyseessähän oli vain istunnalla ympyrälle taivutus. Ohjaa ei missään nimessä saanut käyttää fiksaamaan kaulaa, se oli vain johtavalla otteella. 

Eka tunti ohi. Olo hieman hämmentynyt ja sanalla sanoen hävetti huono kielitaitoni, mutta olin otettu Sölvin kehuista.

Toisella tunnilla pääsin istuntani kanssa paremmin sinuiksi ja Akilles alkoi vastata kokoajan vain herkemmin. 

Ja saman ajatuksen kun vei raviin niin voi pojat mitä menoa... Sölvi sanoikin, että minun täytyy vain uskaltaa ruveta ratsastamaan enemmän eikä vain matkustaa kyydissä. Tähän asti on vain tuntunut siltä, että kauheasti ei ole voinut tehdä, ettei tasapaino menisi. Vasta viime viikkoina on alkanut raviin tulla jotain ratsastettavuutta ja kurssilla se kulminoitui erinomaiseen suoritukseen sekä valtavaan edistysaskeleeseen.

Nyt en keksi kirjoittaa kurssista enempää, mutta kysyähän saa jos jotain tuli mieleen. Olen nukkunut 3,5 tuntia yövuoron jälkeen, täytyy lähteä koirien kanssa lenkille tuonne tuulen tuiverrukseen, jotta heräisin vähän ja jaksaisin mennä taas illaksi painamaan duunia. Onneksi on vain kuuden tunnin päivä, muuten voisi vähän koetella, koska en ehdi nukkua enää enempää ennen työvuoroa. Pitäähän sitä ehtiä tallille ennen töitä.. ;)

Gljá oli Akilleksen seuraneitinä mukana. Se on kyllä todellinen kultakimpale ja paras hevostoveri, jota toivoa saattaa. Molemmat hevoset muuten lähtivät aamulla matkaan erittäin mielellään, josta olen hyvin tyytyväinen. Jos lastauksessa olisi ollut ongelmia, silloin olisi luultavasti viimeisestä maneesireissusta jäänyt jotain hampaan koloon. 

Ennen kaikkea muuta kurssipäivästä jäi mieleen suhteeni Akillekseen. Se todella luottaa minuun nyt ja uskaltaa olla kanssani missä vain. Silti Glján virka seuraneitinä oli todella tärkeää. Kun tulimme viimeiseltä tunnilta pois maneesista, Akilles nosti päänsä ylös ja hirnahti korvia vihlovasti. Kymmenien metrien päästä valkea tamma höristi korviaan, nosti pään ylös ja hirnui takaisin "täällä minä olen!". Kun Akilles kuuli tyttönsä äänen, se laski pään takaisin alas, hörisi ja imeskeli tyytyväisenä huuliaan. Se  ei missään vaiheessa jännittänyt kanssani maneesissa, mutta toki piti tarkistaa missä kaveri on. Niin suloista.. Ei ole mitään laumaa tärkeämpää. <3

Ja Mona... Suurkiitos kun jaksat aina lähteä reissuun kanssani, auttaa, toimia aivoinani, hoitaa hevosiani, kuvata ja pöljäillä kanssani. Maailman parasta seuraa. ;) <3