Blogi ehtikin näköjään viettää jo viikon hiljaiseloa. Mitään jännää ei sinänsä ole tapahtunut, ihan normaalia arkea. Viime viikonloppu vierähtikin hevosettomissa merkeissä etelä-suomessa. Oltiin kyläilemässä kamujen luona ja sunnuntaina käytiin hakemassa mukaan kissa-neiti, Söötti. :)
Neiti matkusti reilut 3 tuntia nukkuen. Lopulta kun päästiin kotiin, se tutki hetken aikaa ympäristöään, mutta tuumasi sitten, että on parempi mennä piiloon sohvan alle. Siellä se kyhjötti perimmäisessä nurkassa, kunnes kissamme Pörrö astui olohuoneeseen. Pörrö oli autuaan tietämätön sohvan alla lymyilevästä muukalaisesta. Normaaliin tapaansa se jutusteli minulle maukuen niitä näitä. Yhtäkkiä sohvan alta kuuluu varovainen "miu". Pörrö alkoi korvat hörössä kutsua äänen aiheuttajaa ja pentu vastaa takaisin koko ajan innokkaammin. Lopulta pikku-neiti ryömii sohvan alta moikkaamaan lajitoveriaan. Hetki oli kerta kaikkiaan hellyyttävä kun reppana löysi talosta jonkun otuksen, jota se saattoi ymmärtää eikä sitä pelottanut yhtään. Toisin kuin ne kolme isoa korstoa olohuoneen portin toisella puolen, joiden vuoksi pentu sitten päätti lopulta ryömiä sohvan alle takaisin. Sain videolle tämän herkän kohtaamisen, ehkäpä laitan sen joskus nähtäville. :)
Tänä aamuna päästin Pörrön taas olohuoneeseen, jossa pikkukissa vietti yönsä sohvan alla. Sama toistui jälleen ja Pörrö sai Söötin houkuteltua leikkiämään. Niin suloisia ovat ja meidän Pörrö on maailman paras hoito-setä.
Viikonloppuna Aada ja Onni olivat hoidossa Marialla - siis toisin sanoen paikassa, jossa meillä on kaikki hevoset. Onni ja Aada sai Akilleksesta kivan leikkikamun. :D
.jpg)
Nyt kotihommien pariin ja sitten kiireesti tallille. Koko viikonlopun ikävöin kovasti heppailemaan. Vähän koukuttavaa touhua, josta ei koskaan saa tarpeekkseen! Lisäksi tänä aamuna tuli sen verran paskafiilis yhden kirjeen myötä, että tarvitsen kiireesti hevosten terapeuttista olemusta. Huoh. En haluaisi olla aikuinen enkä saada mitään kirjeitä mistään. Eikö saisi vielä olla lapsi, jonka ainut posti oli Aku Ankka ja Villivarsa? Välillä aikuisena oleminen todellakin ottaa pannuun, mutta enimmikseen on ihan mukavaa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)