Kun vielä on aikaa, tehdään tästä paras kesä ikinä... (+VALOKUVAKILPAILU)

Hei pitkästä aikaa! 

Turpaterapian tarpeessa palaa jälleen tauolta uusitun ulkoasun kera ja joku tarkkaavainen saattoi bongata, että TT:n porukka löytyy nyt myös Instagramista, käykäähän seuraamassa, että löydän teidän instatileille! 

Kaikkihan tätä blogia aiemmin seuranneet tietää, että minä rakastan valokuvakilpailuja tai kilpailuita ylipäänsä.. ;) 

Joten polkaistaanpa kesän kunniaksi instagramiin käyntiin kuvakisa, joka saa kunnian kantaa blogini nimeä ja sen pääosaa eli lisää omaan instagramiisi kuva (max 1 kuva / osallistuja) hästägillä #turpaterapiantarpeessa ja kerro mikä on parasta turpaterapiaa. Hästägin lisäksi kannattaa ilmoittaa täällä blogissa osallistuneensa ja kertoa samalla osoite omalle instatililleen. 

Voittajalle tiedossa palkintoa ja osallistumisaikaa 17.heinäkuuta saakka! 

Täällä ollaan ihan kesäfiiliksissä ja hevosetkin pääsivät tänä vuonna normaalia aiemmin laiduntamaan. Siirtyminen oli tänä vuonna varsin helppoa kun aidat ja kaikki oli edelliseltä vuodelta lähes tulkoon paikoillaan.  

Kesän riemukasta fiilistä tosin varjostaa se tosiasia, että kesän jälkeen joudumme sanomaan hyvästit yhdelle laumamme jäsenistä. Ikä on alkanut viedä vanhuksemme kuntoa ja Paavon kulunut hammaskalusto on vaikeuttanut sen syömistä pitkin talvea. Paavo on muutoin erittäin pirteä ja elämän iloinen, mutta on valitettavan laiha eikä se siitä enää nuorru ja kuntoudu. Elämän yksi vaikeimpia ja ikävimpiä asioita on päättää toisen elämästä, mutta se on hevosenomistajan velvollisuus..

Ennen Paavon siirtymistä ikivihreille, se saa kuitenkin nauttia vielä kesän laitumesta ja laumastaan jos kunto vain kestää edes nykyisellään. Ja me tietenkin saadaan nauttia vielä nämä hetket persoonallisen papparaisemme seurasta. Minun on sitä ikävä jo nyt, kyyneleet meinaavat kihota silmiin kun ajattelen asiaa, mutta en anna tunteiden vielä viedä mennessään. Sitä ennen me tehdään tästä paras kesä ikinä! Ei murehdita vielä, surraan sitten kun on sen aika.

Hevoset siirrettiin laitumelle viime viikolla. Paavo ja Gljá kulkivat kymmenen kilometrin matkan trailerin kyydissä, mutta pojat vietiin laitumelle ratsain. Akilles oli innoissaan päästessään pidemmälle retkelle ja oli hauskaa huomata kun muutama satametriä ennen määränpäätä kaikki kolme ruunaa selvästi hoksasivat mihin oltiin tulossa ja painelivat korvat hörössä eteenpäin. 

Suurin osa matkaa oli valtatie 14:sta joka mentiin taluttaen. Ei siksi, etteikö hevoset olisi liikennevarmoja vaan siksi, että koskaan ei tiedä minkälainen suhari sieltä tulee vastaan. Parempi välttää riskejä.

Iloinen retkeläinen.. ;)

Välipysähdys tehtiin Kolkonlahden Kesäkahviolla äidin luona. Hepat sai viilennystä pesusta ja me käytiin vähän retkievästä eli jäätelöä kuten kuumaan päivään kuuluu. :D

Laitumelle päästyään hevoset heittivät muutamat villit rundit kuten asiaan kuuluu.. 

ja pari muutakin hullua kesänlasta riemastui päästyään villeinä ja vapaina laitumille.. 

Mitäs me kesäböndet.. 

Junttiuden hallitseva maailmanmestari 2016. ;)

Sellaset laidunkauden avajaiset.. Niin hauskaa, että Aksuakin naurattaa.. tai ehkä se meinasi vaan tukehtua ahmimiseen. Pojalle onkin tiedossa paljon ylimääräistä liikkumista ja uintitreenejä, että saadaan kilot pysymään kurissa.

Ihanaa kesää kaikille, muistakaahan laittaa mun iloksi kuvia mukaan kisaan! =)