Viime päivät on ollut aivan mielettömän upeat kesäkelit ja niistä on nautittu täysin siemauksin. Keskiviikkona vietettiin koko pitkä päivä tallilla ja sen lisäksi, että liikutettiin kaikki hevoset, ehdittiin vielä kuvatakin leskenlehti niityllä keväisiä muistoja.
Maria pääsi kuvattavaksi huliviliponien kanssa. Minä valitsin niitylle seuralaisekseni oman pikku Prinssini.
Maria ratsasti pitkästä aikaa Webellä, mitään käyntiköpöttelyä ja peruutusharjoituksia ihmeempää ei tosin tehty. Kuten kuvista näkyy myös Webeä on ratsastettu kuolaimetta viime ajat ja se on tuntunut sopivan sille. Heh.huvittaa kun samat luottosuitset kiertää hevoselta toiselle, onneksi on säätövaraa. :D Kaupres on kuolaimettomista minusta kaikkein toimivin ja pehmein, joka vieläpä tuntuisi toimivan melkein jokaisella meidän hevosella.
Vähän harjamarron hierontaa.. Poika nautti niin, että melkein nukahti eikä jaksanut lopulta enää tuijottaa minun kuvaamistakaan.. :D
Meidän pieni haliheppa.. ♥
Mikäs sen kivempaa kuin ratsastaa mekossa helteellä.. :D
Minä ratsastin hieman molempia omiani. Akilles tuntui tällä kertaa todella jäykältä ratsastaa eikä ravikaan meinannut oikein löytyä, töltti kyllä kulki kuitenkin aika kivasti kunhan ensin sain ruunan hieman taipumaan. Jätin kuitenkin suosiolla ratsastuksen melko lyhyeksi jumppailuksi ja sen sijaan hieroin pojan nystyrärukkasella läpi. En löytänyt mitään erityisen tiukkoja kohtia, jotka olisivat voineet olla syy Akilleksen jäykkyyteen. Nyt kun muistaa huoltaa omaa kehoaan venyttelemällä, on heppojen huolto jäänyt vähemmälle. Aika taas ottaa itseään niskoista kiinni ja venytellä hevosetkin läpi edes parina päivänä viikossa.
Gljá kulki hienosti ja letkeästi, se on niin ihanan pehmoinen ratsastaa nykyään ja toimii kuin ajatus. Minä en vain meinannut välillä pysyä aivan menossa mukana ja varsinkin kavaleteilla meinasin aina jännittyä ihan liikaa väärillä lihaksilla, joka aiheutti tasapainon horjumista. Ikuisuus ongelmani jännityshartioiden kanssa korostui jälleen, mutta onneksi muutaman kierroksen jälkeen tasapaino kuitenkin löytyi taas paremmin, piti vaan antaa kroppansa lähteä luottavaisesti myötäilemään liikettä eikä harata vastaan.
