Ulkoasu remppaa

En enää kertakaikkiaan kestänyt katsoa tuota jouluista ulkoasua, joten paiskasin sen pois ja tilalla on nyt ainakin tämän päivän joku randomsätös jonka ekana satuin klikkaamaan. Jospa ehtisin tehdä illalla uuden ulkan ja käsitellä vinon pinon kuvia, nyt kun minulla taas on photoshop käytössä. Monta päivää meni, etten päässyt kuvia käsittelemään kun kuvaamme nykyään RAW:na ja ei ollut PS:n parin päivän katkoksen vuoksi muuta käsittelyohjelmaa, joka tunnistaisi raakakuvat. Kuinka moni muu kuvaa RAW:na? Joku joskus sanoi, että kun kerran lähtee sille tielle, ei enää palaa JPG kuvaamiseen. Niin kävi minullekin. Raakakuva vaan mahdollistaa niin paljon enemmän kunhan tässä oppii niiden kanssa pelaamaan.

No, se siitä. Nyt välissä koirien lenkitys ja sen jälkeen duunipäivä. Olen aloittanut uudessa työssä keskiviikkona ja ollut sen vuoksi melko kiireinen. Uusi työ mahdollistaa monenlaista asiaa, kuten hevosten kanssa valmennuksen, joka on suunnitteilla 21.maaliskuuta, jos saan sen vapaaksi töistä. Katsotaan, on jo kova polte tunneille, päästä oppimaan uutta sekä ennen kaikkea keskustelemaan jonkun kanssa rakentavasti omista hevosista! 

Hyvästejä jättämässä

Hevoset voivat hyvin, siitä ei ole kyse. Viime lauantaista asti olo on vain ollut todella tyhjä kun sain puhelimitse ilmoituksen, että työnantajani on nukkunut pois. Ystäväni menetti äitinsä ja hänen lapsensa mummonsa. Minä menetin työni, jossa todella tykkäsin olla. Työ avustajana oli muutakin kuin pelkkää työtä, harvassa työpaikassa on niin kodikas tunnelma. Meillä oli avustettavani kanssa usein hauskaa, mielessäni pyörii monet hyvät hetket ja ne nokkelat vitsit, joita tykkäsimme toisillemme sutkautella. En ikinä olisi uskonut perjantaina työvuoron päätteeksi, että se on viimeinen kerta kun näen hänet. 

Eilen kävimme korjaamassa hänen tavaransa pois. Minun ei olisi ollut pakko mennä, mutta halusin mennä paitsi ystäväni tueksi, myös todistamaan itselleni, että tämä on totta. Olo hieman helpottui kun teki jotain konkreettista, asia oli helpompi hyväksyä sen jälkeen.  Maanantaina kun olin työvuoron sijaan lukenut vain koko aamun viestejäni läpi, uskomatta silti niiden sisältöä. 

Kiitos kaikesta, lämmöllä jään muistamaan. Lepää rauhassa.

PS. Koko mennyt viikonloppu oli kamalaa, mutta koko homman kurjuuden vielä kruunasi se kun raahasimme Marian kanssa ahkiolla viime postauksen lopussa esitellyn vinttikoiran kotiinsa viimeiselle matkalleen. Raukkaparka jäi kotimme kohdalla auton alle, onneksi sen ei tarvinnut kitua hetkeäkään. Rehellinen kuski myöskin hoisi hommansa kuten pitääkin eikä paennut paikalta. 

Joskus elämä tuntuu aika paskalta.

Mennyt vuosi ja tulevia tavoitteita Aksun kanssa

Postauksen kuvat eiliseltä ja seuraava teksti täynnä sekavia ajatuksia.

Akilles on ollut meillä yli vuoden. Jälleen ei voi kuin ihmetellä, minne aika katoaa. Tänään olin maastossa Aksulla, Maria seurana ja olin aivan innoissani, miten rento Akilles oli. Kun lähdimme takaisin kotiin päin, Maria tuumasi: "Sinä aina valitat, ettet ole saanut tuon hevosen kanssa aikaan mitään, mutta minun mielestä sen kanssa on tehty valtava työ". Totta. Joskus on vaan vaikea unohtaa kaikki alkuperäiset haaveet ja ne meinaavat sokaista järjen. Alunperinhän Akilleksen osto sai minut haaveilemaan orastavasta kilparatsastajan urasta. Ihan totta, haaveilin jopa kansainvälisistä kisoista tai ainakin vähintään Suomenmestaruus tasosta. Sitten elämä opetti, että kisapisteiden sijaan on paljon tärkeämpää tavoiteltavaa, kuten rento, luottavainen hevonen tai vaikkapa riemu parista horjuvasta raviaskeleesta jos oikein tahtoo alkaa pröystäilemään. Atleettisen, lihaksikkaan kisahevosen sijaan haen tarhasta erityisen pörröisen, lihaksettoman, mutta niin suloisen ja rakastettavan hevosen. 

On totta, että Akilles ei varmasti ole kehittynyt niin nopeasti kuin joku muu olisi sen saanut kehittymään tai minä ramppaamalla sen kanssa valmennuksissa tuon tuostakin. Olisin voinut prässäillä sitä, kuuntelematta sen mieltä ollenkaan. Alussa Akilles oli kuin tynnyri räjähdettä ja käveli turpa ylä ilmoissa. Se ei juuri koskaan laskenut päätään alas, ei ratsailla tai edes hoitotilanteessa, niin jännittynyt se oli. Menneenä vuonna ja erityisesti viime aikoina kävelylenkeillä ja jumppatuokioissa sen on alkanut todella relata. Tajuan, ettei mikään ole tärkeämpää kuin mieli ja sen terveys. Akilleksella oli selvästi paha olla kun se saapui Suomeen. En olisi voinut tehdä mitään typerämpää kuin alkaa treenata sitä. Se tarvitsi aikaa ja ystävää - sellaisen se myös sai, vaikka joskus oma turhautuminen onkin käynyt lähes sietämättömäksi. Vain kaikki ne, jotka ovat todella tahtoneet oppia ratsastamaan ja panostaneet siihen, ymmärtävät tämän. Mutta nieltyäni haaveeni, tajuan, että Akilles ja valmentautumisen välivuosi tuli juuri oikeaan saumaan. Ilman Akilleksen herkkyyttä, olisin tuskin koskaan oppinut niin paljon ystävyydestä ja yhteistyöstä sekä maltillisesta edistymisestä, joka tapahtuu täysin hevosta kuunnellen. Tunne siitä kuinka entinen ruutitynnyri pysähtyy hengähtämällä ja tunnen olevani koko ajan turvassa, on parempaa kuin mikään. Tiedän mitä sen mielessä liikkuu enkä tarvitse pakotusta ja yhä harvemmin karkeaa tekniikkaa, tarvitsee vain kertoa mitä ajattelen. On uskomatonta saada hevoseen kontakti, joka on muutakin kuin tasainen ohjastuntuma tai mitä näitä nyt on. Tekniikkaa ehtii hioa sitten kun muut asiat ovat kunnossa. Tuntuu, että toistan itseäni tällä tekstillä, mutta minusta näitä pitäisi painottaa ratsastuksesta paljon enemmän. Tärkeää on myöskin antaa kaikelle aikaa. 

Se siitä menneen matkan muistelusta, edessä on koko tulevaisuus. Mitäkö se pitää sisällään? Saapa nähdä. Jos hevosharrastus on jotain opettannut, niin sen, että tätä eletään päivä kerrallaan. Tottakai minulla on varovaisia haaveita, mutta olen valmis luopumaan niistä yhä jos Akilles siltä tuntuu. Se tarvitsee yhä aikaa. Nyt kun se alkaa olla rento, voimme alkaa suunnitella asioita eteenpäin niiden omalla painolla. Ensisijaisesti tavoitteena on vain parantaa Akilleksen kuntoa maastoilemalla paljon ja siinä sivussa jatkaa jumppaamista. Eipä siis mitään sen kummempaa, jatketaan samaa arkea, mutta niillä mielin, ettei mitään ole menetetty vaan täysin päinvastoin - paljon on saavutettu. 

 Taisi mennä sormi suuhun. Ravia menee kurveineen päivineen ja annoin Aksun vaan ravailla täysin löysin ohjin etsien itse tasapainoaan. 

Loppukevennys - naapurin kakarat oli omilla reissuillaan. Toi vinttikoira etenkin on aivan mielettömän suloinen tapaus. Olin putsaamassa Aksun kavioita nii se kapusi melkein syliin ja oli kovin halihalipusipusi tuulella vaikka tavattiin ekaa kertaa. :D Tietenkään en hellyyttä käynyt tälle antamaan vaan käskin painua kotiin, mutta en varmaankaan ollut erityisen vakuuttava kun olin sen verran haltioissani tästä hyväntuulisesta kaverista.. ;) vähän aiheen vierestä, mutta pakko oli jakaa kuva tästä valloittavasta parivaljakosta..

Seuraavaksi pari päivää breikkiä, sillä huomenna hepoilla on odotettu hierontapäivä! :)

Lumiriehaa

Eilen pidettiin irtojuoksutus päivä koko laumalle. Lunta on pitkästä aikaa sen verran mukavasti tarhassa, että touhu onnistuu hyvin ja hepoilla oli kivaa.

Ainut vaan, että valokuvausta ajatellen oli jo aivan liian hämärää ja ilta tummui vaan koko ajan. Sain kuitenkin vähän säätämällä edes jotain käyttöön. 

Ennen irtojuoksutusta temppuiltiin Glján kanssa vähän. En ollut suunnitellut mitään temppuilu juttuja, mutta minut nähdessään tamma tuli korvat hörössä luokse ja alkoi esitellä espanjalaista, oli pakko hakea parit namut ja palata takaisin leikkimään. Se kulki kuin tanssien, kevyesti ja helpon näköisesti pitkiä pätkiä. Taisi olla fiilis kohdillaan.. :D

 Kerjuri.. :D

 

 Webe edustaa.. :D

 

 

 

 Rakastavaiset tukka nuottasilla.. ^^

 

Marian ihanan pirtsakka talvihaalari, jonka sai multa joululahjaksi.. ;)

Tämän päivän ratsastukset

Huh, kuvakisa saatettu päätökseensä. Ei enää hetkeen mitään kilpailuja tms..Hauskaahan se on, mutta myös vaikeaa ja aikaavievää. Katsotaan ensi jouluna uudelleen, nyt aika hengähtää ja keskittyä olennaiseen. :D

Pitäisi riisua blogi ensitöikseen pois tästä jouluisesta ulkoasusta, mutta tahtoisin banneriin uusia kuvia joka ei sitten käykään niin helposti...

Ratsastuskuvia varmaankaan ole odotettavissa pitkään aikaan, haluaisin niin kovasti nähdä miltä hevoset näyttävät ja päästä vähän analysoimaan työskentelyämme videoilta ja kuvista (ja käyttää kuvia uuteen banneriinkin). Meillä nimittäin on tilanne se, että molemmat Marian kanssa aloitamme nyt koko päiväsesti töissä, eikä enää iltapimeällä saa mitään kuvailtua. Ehkä viikonloppuisin sitten jotain, toivottavasti.. Tai sitten voi joku joutilas ilmoittautua kuvaamaan, jos olet kameran käyttötaitoinen ja innokaskin vielä. vinkvink kaverit... :D Itse kun pääsee töistä jo 12-13 maissa niin ehtisi vielä jotain kuviakin saada, mutta Maria tulee paljon myöhemmin eikä ehdi mitenkään. 

No se siitä, puretaan kuitenkin muistikuvat tältä päivää ilman kuvien apua. 

Gljá oli todella pahantuulisen oloinen kun lähdin hakemaan sitä tarhasta. Se kuitenkin piristyi nopeasti ja oli taas entinen itsensä jo siinä vaiheessa kun kiipesin selkään. Kenttä on täynnä lunta ja aika muhkurainen, joten ihmeitä ei päässyt tekemään. Työskenneltiin hieman töltissä ja ravissa eteen-alas. Vasemmassa kierroksessa tein sulku- ja vastataivutusta, mikä auttoi jonkin verran löytämään suoruutta ja lopuksi tamma ravasikin oikein pehmeästi ja tasapainoisesti sen vaikean vasemman kierroksen, jonka jälkeen lopetin hommat siihen ja siirryttiin pihamaalle ottamaan kevyet lopputöltit, jotka olivat kumipallomaisen pehmeät ja joustavat ja sitten käppäiltiin hetki puutarhassa hangessa fiilistellen talvea kiristyvässä pakkasessa. Näpit ja jalat jäässä, tottakai. Helkkari, että mä vihaan pakkasta! Onko kellään ehdotuksia superlämpimistä hanskoista, joilla kuitenkin pystyisi käyttämään sormiaan, ei siis mitään tumpukkaita? :D  

 Akilleksen kanssa työskenneltiin ympyrällä myöskin taivutusten sekä väistöjen parissa. Ja sitten yks kaks yllättäen sieltä tuli ravia kierros tolkulla molempiin suuntiin! Tämän hetkinen enkka taitaa olla max. yksi horjuva kierros, näyttäen varmaan kahdelta humalaiselta matkalla jonnekin. Olin niin iloinen ja yllättynyt, että kiitin Akillesta vuolaasti ja lähdettiin Marian ja Iitun kanssa lyhyelle maastoreissulle hämärtyvään iltaan. En malttanut olla koittamatta hangessa pientä pätkää laukkaa kun Akilles muutaman raviaskeleen jälkeen tuntui sitä tarjoavan. Käytin tilaisuuden hyödyksi, nostin laukan ja nautin keinohevosmaisesta kyydistä hangen läpi. Jäi Aksusta niin hyvä fiilis tänään viime aikojen jäykkyyksien jälkeen. :)

Valokuvakilpailun satoa + voittajat!

Postaus julkaistiin alunperin eilen, mutta laitoin sen kuitenkin takaisin luonnoksiin selvittääkseni erään asian sekaannuksen vuoksi. Nyt homma on selvillä ja kilpailu pääsee päätökseensä. :)

Tässä kaikki kilpailukuvat näytille, kera pienen kommentin joka lähinnä kajoaa kuvan tunnelmaan. Voittajakolmikko selviää tämän postauksen lopusta.

Sabinan kilpailukuvat:

Varsa ymmärsi yhden elämän parhaimmista asioista, katollaan on hyvä olla :)

Idan kommentti: Hauska ja tunnelmaan sopivan kuvakulman saanut kesächillailu kuva! 

 Yhteiset hetket oman ponin kanssa. Winnien kanssa olen saanut olla puolitoistavuotta, kun ponin hankin 2013 kesällä. Yhdessäolo on tuntunut toivottomalta, mikään ei suju, ja ei tiedä pitäisikö luovuttaa, mutta jo pienistä asioista, jotka onnistuvat, saa olla todella iloinen. Edetään vähän kerrallaan, ja uskoisin, että luottamus saadaan vähitellen kasaan! :)

Idan kommentti: Kuvassa on ihana tunnelma, joskin taustalta olisi toivonut jotain muuta, mutta eihän sitä aina ehdi miettiä räpsyjä ottaessa. Tähän olisi vaan hyvin sopinut taustaksi jotain kauniin kesäistä. :) PS. Tiedän tunteen siitä kun mikään ei suju, mutta lupaan sinulle, että malttaminen palkitaan! Jaksa jatkaa yrittämistä. :)

On mainiota seurata miten ex-ravuri kehittyy pikkuhiljaa ratsuna. Erityisesti 2014-vuonna Sikke on edennyt huimasti :)

Idan kommentti: Kivan ja rennon fiiliksen kuva.

***

Eveliinan kilpailukuvat:

Olen hyvin helpottunein mielin, kun uskalsin hypätä Dinan kanssa 90cm radan parista tippumisesta huolimatta. Hevonen kuskasi suurimman osan radasta vieläpä.

Idan kommentti: Kuvan tunnelmasta välittyy kaikki se helpotus, mistä Eveliina kuvatekstissään kertoi. Kiva kuva!

Ensimmäinen joulukuva heppani kanssa. Kuvaukset oli hieman hankalia, kun Dina ei olisi millään malttanut olla paikallaan.

Idan kommentti: Tunnelmassa on vähän jäykkyyttä, kuten Eve mainitsikin, ettei Dina oikein tahtonut pysyä paikallaan. Pidän kuitenkin kuvan väreistä ja Dinan ilmeestä. :)

***

Elinan laittamia kuvia on 6 kappaletta, sillä hän ehti laittaa kuvansa ennen kuin asetin rajan montako kuvaa kilpaan voi laittaa. Mun moka, sori, mutta halusin laittaa nämä nyt näytille kun kerta Elina oli ne minulle laittanut. Ei siis vedetä tästä hernettä nenuun, sillä kaikkiahan ei palkita. Olin mielessäni valinnut niistä vain kolme tasavertaisuuden vuoksi varsinaista palkintokisaa varten. :)

Elinan kilpailukuvat:

 Päivä, jolloin minä siskoni kanssa testasin uutta kameraa ja käytiin Liisiä tarhassa katsomassa. Heti se tuli luo ja oli niin seurallisena :)

Idan kommentti: Ensimmäisenä kiinnitin huomioni kuvassa olevan tytön hymyyn. Kuvassa on kiva tunnelma, joskin paremmalta se olisi näyttänyt jos hevonenkin olisi ollut vähän enemmän korvat höröllään.

 Tämä onkin otettu ihan syksyllä, melko lähiaikoina ja kuvassa tiivistyy ihana tunnelma ja päivä oli muutenkin tosi onnistunut.

Idan kommentti: Kuvassa on rauhallinen, kiva tunnelma. Joskin hieman häiritsee tuo päätön ratsumies, jonka aurinko on niellyt lähes kokonaan. 

 Ihan viikko tai pari sitten otettu kuva, kun lumet tuli ja suli ja otettiin ihania poseerauskuvia Sade- tammasta.

Idan kommentti: Hevosen valpas olemus ja kauniit värit tekevät tästä kauniin kuvan. 

Tässä onkin aika alku vuodelta otettu kuva, jossa juoksutin Liisiä pyörössä, kun se oli lomalla ratsastuksesta. Tuo oli ihana päivä. Monia satoja kuvia on tuosta päivästä, mutta tämä oli jotenkin niin kiva.

Idan kommentti: Vauhdikas, hieno kuva. Hieman häiritsee nuo paalit taustalla, mutta ainahan ei voi taustaa valita toiminnan hetkellä.

Tuolla hevosella (Liisillä) oli kenkä irti (kuten aina) ja pidin itsekseen tammalle maastakäsin päivän. Muistan vielä kuinka se seurasi jokaista askeltani ja jaksoi poseerata jokaisen kuvan ottamisen aikana hienosti. 

Idan kommentti: Kuvassa on rento ja toverillinen tunnelma, juuri sellainen jonka kuvatekstikin kertoo.

Juuri kuvan hetkellä hevoset ovat päässeet vihdoin nauttimaan ihanista laitumista ja taustallahan on Liisi! :)

Idan kommentti: Kuva, jossa on omanlaistansa salaperäistä tunnelmaa.

***

Matildan kilpailukuvat:

 Vanhalla kameralla (n.10v vanha) hyvinkin onnistunut kuva, ​meidän orivarsan hieno isä, Ypäjän Kuninkaallisissa!

Idan kommentti: Pidän tästä kuvasta ja sen odottavasta tunnelmasta, kuvan kohde olisi vain voinut olla rajattuna hieman lähemmäksi. 

 ​Tässä kuvassa on tosi kivat värit ja vaikken itse olekaan tätä ottanut niin erittäin onnistunut ratsastuskuvani. 

Idan kommentti: Kuvassa tosiaan on kivat, lempeät ja neutraalit värit.

​Tässä oikealla meidän vuotias orivarsa, joka pääsi juuri ensimmäistä kertaa orilaitumelle, minusta tämä on niin ihana ja onnistunut kuva, kun kaveritkin pääsivät vielä kuvaan.

Idan kommentti: Pidän tästä kuvasta kovasti, sen kesäisestä tunnelmasta ja hevosten vapaudesta. 

***

Melissan kilpailukuva:

Mökkimme naapurissa asustaa luonnonmukaisella lammastilalla kaksi suomenhevostammaa, jotka elävät toimeettomana metsässä. Olemme siskon kanssa saaneet aina kesäisin niitä käyttää. kouluttamattomien hevosten ehdoilla tietenkin. Itse olen touhuillut kuvassa esiintyvän Jesellan kanssa, siskoni Palome- tamman kanssa. Viime kesänä hengailimme jokaisena mökkipäivänä hevosten kanssa rannalla, mihin hevoset itsekin metsälaitumeltaan pääsevät (harmi etten saanut auringon laskun aikaista hetkeä kameraan, kun Palome oli yksin järvessä syömässä kaisloja).

En ollut ikinä uittanut hevosta ja sen riemu tulikin aivan yllätyksenä. Kesän vihaajana tämän kuvan nähdessäni kyllä tulee pieni kaipaus mökkeilemään. Niin ikimuistoiset muistot järvireissut jätti, kun hevoset samoilivat uiden järvikasvien perässä ja me pelleilimme selässä 

Idan kommentti: Hyvänmielen kesäkuva, taustallaan ihana tarina. Tästä tulee kova kaipuu kesään..!

Satunnaisessa järjestyksessä tietenkin ja hitsi ku näitä piti valita vain kolme, valinta oli vaikea! Valintakriteerit olivat kuvakilpailun teemaa painottaen eli paras muistosi ja sitä kautta voittajakolmikko oli helpompi valita.. :)

Melissan laittama kesäinen uintikuva toi mieleen ihanat kesäpäivät. Pidin myöskin Melissan kertomasta tunnelmallisesta tarinasta kuvan taustalta, josta tuli aivaan mieleen jokin villivarsa sarjiksen juoni. :D Kuvan värimaailma on hieman synkkä, siitä olisi voinut jälkikäsittelyssä tuoda vielä enemmän esiin kesänvärejä, vaikkei se tunnelmaa niin paljoa pilaakaan, etteikö ansaitsisi tulla palkituksi. :)

Koska kilpailussa nimenomaan haettiin sitä parasta muistoa, Even kuva ansaitsee tulla palkituksi, sillä tästä kuvasta voi katsomalla tuntea kuvatekstin tarinan helpotuksesta parivaljakon yhteisen ratasuorituksen jälkeen. 

Kuvia valitessani silmäni eivät osuneet montaa kertaa tähän kuvaan, siitä vain tuntui puuttuvan se jokin eikä se ehkä sommittelultaan ole se ensimmäisenä silmää miellyttävin. Kuitenkin pohdittuani tarkemmin kuvakilpailun ideaa ja katseltuani sitten tätä kuvaa uudemman kerran, jossa on mielestäni jotenkin lempeä ja aito tunnelma. Sen taustalta oleva tarinakin kertoo juuri niistä parhaista hetkistä.  

ONNEKSI OLKOON VOITTAJILLE! laittakaahan postiosoitteenne minulle sähköpostitse tulemaan (iitus@live.fi), niin voin laittaa teille palkintonne tulemaan. :)