Koska onhan ratsastaminen äärimmäisen vakavaa puuhaa..

Olen oikeastaan ratsastaessa yleensä melkoinen hulivili, mutta kun katsoin näitäkin kuvia, ilmeeni näyttää siltä kuin olisin puuhaamassa jotain todella vakavaa. Tästä lähtien yritän pitää kasvot vähemmän kulmat rypyssä.. :D

Ratsastamista ei tarvitse ottaa vakavasti, ei ainakaan jos on kaksi noin kivaa hevosta, joita oli ilo ratsastaa. Gljásta on tullut tasaisen varma, juuri sellainen huippu kaveri rentoutumiseen ja kivaan harrastamiseen, josta olen aina haaveillut. Kaipaamme vain jumppaa vahvistaaksemme lihaksia. 

Akilles oli alkuun kuin leija lähdössä lentoon. Tunsin oloni erittäin epämiellyttäväksi sen selässä ja tulinkin hetkeksi alas miettien, onko se jostain kipeä. Ruunan käytös ei kyllä viitannut kipuiluun, enkä myöskään mitään sellaista havainnut. Käveltiin hetki, kiipesin takaisin kyytiin ja sama jatkui hetken, kunnes siirsin ruunan tölttiin. Hetken se innoissaan pyrähteli ja nauroin Marialle, että täähän taisi tahtoa vain juosta. :D

Pyrähtelyjen jälkeen Akilles rauhoittui työskentelemään ympyrälle ja sieltä löytyikin yllättäen oikein hyvää ja vahvaa ravia, joka on ollut nyt muutaman viikon kateissa. Viisikäyntiselle tämä on normaalia, että toisinaan askellajit ovat hukassa, etenkin jos niitä ei säännöllisesti ylläpidetä. Akillekselle ravi on aina ollut haastavaa ja yllätyinkin iloisesti, että löysimme sen niin helposti. 

Tällä hetkellä ratsastamiseen onkin tosi hyvä draivi päällä, ei malttaisi pysyä tallilta millään poissa. Harmi, että aikaa on töiden jälkeen aika vähän kaikille harrastuksille, mutta kyllä se siitä syksyksi helpottaa. :)

Oho, se hymyilee! ^^ 

Kukkaistytöt mekoissaan - kesäisiä kuvauksia

Viime viikolla Riikan kanssa kuvattiin jo kauan haaveiltuja mekkokuvia hevosten kanssa. Minä, Amanda, Gljá ja Akilles toimittiin malleina, Riikka hääräsi paarmojen syötävänä kameran takana. Kuvaushetki oli erittäin piinallinen ötököiden vuoksi, mutta saatiin me jotain aikaiseksi. Kiitos hevoset ja ihana Amanda kun jaksoitte olla mukana paarma-armeijasta huolimatta.. ♥

Alinta kuvaa lukuunottamatta kuvat on ottanut Riikka - jälkikäsittely lightroomilla omaa käsialaa.

Ihana herrasmies Akilles hoivasi kuvauksissa väsynyttä Amppaa rapsuttamalla. <3

Mihin se aika vain rientää...

 Ennen jokaista kesää ajattelen ehtiväni tehdä sen aikana kaikenlaista, mutta jossain vaiheessa kylmä totuus paiskautuu vasten kasvoja kuin märkä rätti. Eletään heinäkuun puoliväliä ja haaveilluista asioista on toteutettu häviävän pieni määrä. Onko sillä nyt sitten väliä vai ei jää arvoitukseksi, mutta kyllähän se silti vähän nakertaa. No, onneksi tässä ei kuitenkaan ihan olla laakereillaan maattu ja kesää on vielä jäljellä. Hevosten kanssa olen kuitenkin ehtinyt touhuta paljon enemmän kuin viime kesänä. Paksu-Aksukin on pysynyt hoikempana kun ollaan ahkerasti lenkkeilty. Paarmat ja muut öttiäiset ovat taanneet sen, että lenkkivauhti on täytynyt pitää rivakkana, mikäli ei ole tohtinut tulla syödyksi. 

Toteutettiin Riikan ja Amandan kanssa vihdoin mekkokuvaukset viime viikolla. Kuvia on Nikonin muistikortti pullollaan, vielä en vain ole ehtinyt käydä niitä läpi. Olin haaveillut niistä mekkokuvauksista kauan, mutta toteutus jäi hieman visioista. Ensin satoi kaatamalla vettä eikä meinattu päästä ollenkaan kuvaamaan. Kun vesisade lopulta hellitti, hyökkäsi paarmat saaden sekä hevoset, että ihmiset helisemään puremista. Ja lopulta väsähti mukana kuvauksissa ollut lapsonen eikä ollut enää mieltä jatkaa. Saatiin me silti jotain edes, niitä sitten näytille myöhemmin. Kiitos Riikka ja Amppa päivästä. :)

Ihanaa, että vihdoin on kolmen päivän vapaat. Koko heinäkuu on mennyt aika tehokkaassa työputkessa ja olen ehtinyt tallille vain lyhyiksi hetkiksi kerrallaan. Tämän postauksen kirjoitettuani liu'un aamuhetkestäni liikkeelle ja aion viettää pitkän, kiireettömän hetken hevosten kanssa.