Väsymys

Sunnuntaista asti on vaivannut mieletön väsymys. Eilen olin niin väsynyt ja viluissani, että en jaksanut lähteä edes salille. Luulin, että  mulla olisi kuumetta, mutta vääräksi osoittautui se luulo. Olo oli kuitenkin niin kurja, että Jarnon poistuttua ovesta salireppu olalla, jäin itkukurkussa miettimään missä mättää. Ei terveellä ihmisellä kuulu olla tälläistä väsymystä. Silmiä painaa, kroppa on palelemisesta horkassa. Kädetkin niin jäässä, että tavaroiden kädessä pitäminen sattui.

Mietittyäni hetken aikaa, syynä ehkä viikonloppuna hieman harharaiteille joutunut ruokavalio. Niinpä, taas.. Viikonloppu, mikä ihana tekosyy vetää kaikki läskiksi.. :D Tosin, tällä kertaa ei tullut niinkään herkuteltua, mutta en muista syöneeni aikoihin niin paljon vaaleaaleipää. Tämä tuntuu paitsi ikävänä pöhötyksenä, myös rajuna väsymyksenä. Eilen kun taas paikkailin ruokavaliota viikonlopun jäljltä, olo on nyt hieman parempi. Olen huomannut tämän saman aiemminkin. Toki olen myös huomannut, että liikunta auttaa vaaleanleivän pöhötyksen jälkihoitoon, mutta nyt en kertakaikkiaan jaksanut. Kun koko viikonlopun ruokavalio on koostunut hiivasta, sokerista ja hiilihydraateista erimuodoissaan on varmaan turha edes olettaa, että jaksaisi kun ei ole kummoista polttoainetta käytettävänä.   

Täysjyvämakaronia, luomu naudanjauhelihaa, vihannessekoitusta sekä avokado & ripaus fetaa. Heti parempaa ja ravitsevampaa kuin vaalea höttöleipä!

 Pahinta on, että silloin kun olen väsynyt ja levon tarpeessa, en osaa olla. Ennen laiskottelin mielelläni. Nykyään tulen ärtyneeksi ja levottomaksi jos en pääse ulkoilemaan. Koko sunnuntaipäivän mietin, että pitäisi jaksaa lähteä ulos ja tehdä sitä ja tätä. Koirat pitäisi käyttää kunnolla lenkillä (meillähän koirat siis voivat olla ulkona yksinkin, ulkoilutus ei ole vain minun varassa), hevoset pitäisi liikuttaa. On niin upea kelikin, että on suorastaan rikos jäädä sisälle. Kroppa sanoi muuta kuin mieli. Väsymys oli sitä luokkaa, ettei silmätkään meinanneet kestää auki. Niinpä olo oli sitten kurja niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Ihan kuin pahin rike maailmassa olisi lepääminen kun on sen tarpeessa. Vaikka olisikin sitten niin, että homma oli itseaiheutettua ja tuntee itsensä kertakaikkiaan paskaksi ihmiseksi. Samaan aikaan minun käydessäni pääni sisällä valtaisaa taistelua, koirat kuorsasivat nojatuoleissa. Jälleen kerran olisi niin paljon niiltä opittavaa..

Eläintoverini opettavat: osaa ottaa rennosti.

Ehkäpä pari päivää jatkunut kurjuus taas kannustaa pysymään ruodussa. Niin paljon parempi olo kun syö monipuolisesti ja jättää höttösiä vähemmälle. Kunnon ruoka se on, millä jaksaa painaa eteenpäin. :)

Tänään luvassa taas joogatunti, toivottavasti olen siellä terässä tekemään! Huomenna sitten aika panostaa heppoihin ja lähteä taas salille treenaamaan.