Mihin se aika vain rientää...

 Ennen jokaista kesää ajattelen ehtiväni tehdä sen aikana kaikenlaista, mutta jossain vaiheessa kylmä totuus paiskautuu vasten kasvoja kuin märkä rätti. Eletään heinäkuun puoliväliä ja haaveilluista asioista on toteutettu häviävän pieni määrä. Onko sillä nyt sitten väliä vai ei jää arvoitukseksi, mutta kyllähän se silti vähän nakertaa. No, onneksi tässä ei kuitenkaan ihan olla laakereillaan maattu ja kesää on vielä jäljellä. Hevosten kanssa olen kuitenkin ehtinyt touhuta paljon enemmän kuin viime kesänä. Paksu-Aksukin on pysynyt hoikempana kun ollaan ahkerasti lenkkeilty. Paarmat ja muut öttiäiset ovat taanneet sen, että lenkkivauhti on täytynyt pitää rivakkana, mikäli ei ole tohtinut tulla syödyksi. 

Toteutettiin Riikan ja Amandan kanssa vihdoin mekkokuvaukset viime viikolla. Kuvia on Nikonin muistikortti pullollaan, vielä en vain ole ehtinyt käydä niitä läpi. Olin haaveillut niistä mekkokuvauksista kauan, mutta toteutus jäi hieman visioista. Ensin satoi kaatamalla vettä eikä meinattu päästä ollenkaan kuvaamaan. Kun vesisade lopulta hellitti, hyökkäsi paarmat saaden sekä hevoset, että ihmiset helisemään puremista. Ja lopulta väsähti mukana kuvauksissa ollut lapsonen eikä ollut enää mieltä jatkaa. Saatiin me silti jotain edes, niitä sitten näytille myöhemmin. Kiitos Riikka ja Amppa päivästä. :)

Ihanaa, että vihdoin on kolmen päivän vapaat. Koko heinäkuu on mennyt aika tehokkaassa työputkessa ja olen ehtinyt tallille vain lyhyiksi hetkiksi kerrallaan. Tämän postauksen kirjoitettuani liu'un aamuhetkestäni liikkeelle ja aion viettää pitkän, kiireettömän hetken hevosten kanssa. 

Kun vielä on aikaa, tehdään tästä paras kesä ikinä... (+VALOKUVAKILPAILU)

Hei pitkästä aikaa! 

Turpaterapian tarpeessa palaa jälleen tauolta uusitun ulkoasun kera ja joku tarkkaavainen saattoi bongata, että TT:n porukka löytyy nyt myös Instagramista, käykäähän seuraamassa, että löydän teidän instatileille! 

Kaikkihan tätä blogia aiemmin seuranneet tietää, että minä rakastan valokuvakilpailuja tai kilpailuita ylipäänsä.. ;) 

Joten polkaistaanpa kesän kunniaksi instagramiin käyntiin kuvakisa, joka saa kunnian kantaa blogini nimeä ja sen pääosaa eli lisää omaan instagramiisi kuva (max 1 kuva / osallistuja) hästägillä #turpaterapiantarpeessa ja kerro mikä on parasta turpaterapiaa. Hästägin lisäksi kannattaa ilmoittaa täällä blogissa osallistuneensa ja kertoa samalla osoite omalle instatililleen. 

Voittajalle tiedossa palkintoa ja osallistumisaikaa 17.heinäkuuta saakka! 

Täällä ollaan ihan kesäfiiliksissä ja hevosetkin pääsivät tänä vuonna normaalia aiemmin laiduntamaan. Siirtyminen oli tänä vuonna varsin helppoa kun aidat ja kaikki oli edelliseltä vuodelta lähes tulkoon paikoillaan.  

Kesän riemukasta fiilistä tosin varjostaa se tosiasia, että kesän jälkeen joudumme sanomaan hyvästit yhdelle laumamme jäsenistä. Ikä on alkanut viedä vanhuksemme kuntoa ja Paavon kulunut hammaskalusto on vaikeuttanut sen syömistä pitkin talvea. Paavo on muutoin erittäin pirteä ja elämän iloinen, mutta on valitettavan laiha eikä se siitä enää nuorru ja kuntoudu. Elämän yksi vaikeimpia ja ikävimpiä asioita on päättää toisen elämästä, mutta se on hevosenomistajan velvollisuus..

Ennen Paavon siirtymistä ikivihreille, se saa kuitenkin nauttia vielä kesän laitumesta ja laumastaan jos kunto vain kestää edes nykyisellään. Ja me tietenkin saadaan nauttia vielä nämä hetket persoonallisen papparaisemme seurasta. Minun on sitä ikävä jo nyt, kyyneleet meinaavat kihota silmiin kun ajattelen asiaa, mutta en anna tunteiden vielä viedä mennessään. Sitä ennen me tehdään tästä paras kesä ikinä! Ei murehdita vielä, surraan sitten kun on sen aika.

Hevoset siirrettiin laitumelle viime viikolla. Paavo ja Gljá kulkivat kymmenen kilometrin matkan trailerin kyydissä, mutta pojat vietiin laitumelle ratsain. Akilles oli innoissaan päästessään pidemmälle retkelle ja oli hauskaa huomata kun muutama satametriä ennen määränpäätä kaikki kolme ruunaa selvästi hoksasivat mihin oltiin tulossa ja painelivat korvat hörössä eteenpäin. 

Suurin osa matkaa oli valtatie 14:sta joka mentiin taluttaen. Ei siksi, etteikö hevoset olisi liikennevarmoja vaan siksi, että koskaan ei tiedä minkälainen suhari sieltä tulee vastaan. Parempi välttää riskejä.

Iloinen retkeläinen.. ;)

Välipysähdys tehtiin Kolkonlahden Kesäkahviolla äidin luona. Hepat sai viilennystä pesusta ja me käytiin vähän retkievästä eli jäätelöä kuten kuumaan päivään kuuluu. :D

Laitumelle päästyään hevoset heittivät muutamat villit rundit kuten asiaan kuuluu.. 

ja pari muutakin hullua kesänlasta riemastui päästyään villeinä ja vapaina laitumille.. 

Mitäs me kesäböndet.. 

Junttiuden hallitseva maailmanmestari 2016. ;)

Sellaset laidunkauden avajaiset.. Niin hauskaa, että Aksuakin naurattaa.. tai ehkä se meinasi vaan tukehtua ahmimiseen. Pojalle onkin tiedossa paljon ylimääräistä liikkumista ja uintitreenejä, että saadaan kilot pysymään kurissa.

Ihanaa kesää kaikille, muistakaahan laittaa mun iloksi kuvia mukaan kisaan! =)

Keväisiä kuvauksia

Viime päivät on ollut aivan mielettömän upeat kesäkelit ja niistä on nautittu täysin siemauksin. Keskiviikkona vietettiin koko pitkä päivä tallilla ja sen lisäksi, että liikutettiin kaikki hevoset, ehdittiin vielä kuvatakin leskenlehti niityllä keväisiä muistoja. 

Maria pääsi kuvattavaksi huliviliponien kanssa. Minä valitsin niitylle seuralaisekseni oman pikku Prinssini. 

Maria ratsasti pitkästä aikaa Webellä, mitään käyntiköpöttelyä ja peruutusharjoituksia ihmeempää ei tosin tehty. Kuten kuvista näkyy myös Webeä on ratsastettu kuolaimetta viime ajat ja se on tuntunut sopivan sille. Heh.huvittaa kun samat luottosuitset kiertää hevoselta toiselle, onneksi on säätövaraa. :D Kaupres on kuolaimettomista minusta kaikkein toimivin ja pehmein, joka vieläpä tuntuisi toimivan melkein jokaisella meidän hevosella.

Vähän harjamarron hierontaa.. Poika nautti niin, että melkein nukahti eikä jaksanut lopulta enää tuijottaa minun kuvaamistakaan.. :D

 Meidän pieni haliheppa.. ♥ 

Mikäs sen kivempaa kuin ratsastaa mekossa helteellä.. :D

Minä ratsastin hieman molempia omiani. Akilles tuntui tällä kertaa todella jäykältä ratsastaa eikä ravikaan meinannut oikein löytyä, töltti kyllä kulki kuitenkin aika kivasti kunhan ensin sain ruunan hieman taipumaan. Jätin kuitenkin suosiolla ratsastuksen melko lyhyeksi jumppailuksi ja sen sijaan hieroin pojan nystyrärukkasella läpi. En löytänyt mitään erityisen tiukkoja kohtia, jotka olisivat voineet olla syy Akilleksen jäykkyyteen. Nyt kun muistaa huoltaa omaa kehoaan venyttelemällä, on heppojen huolto jäänyt vähemmälle. Aika taas ottaa itseään niskoista kiinni ja venytellä hevosetkin läpi edes parina päivänä viikossa. 

Gljá kulki hienosti ja letkeästi, se on niin ihanan pehmoinen ratsastaa nykyään ja toimii kuin ajatus. Minä en vain meinannut välillä pysyä aivan menossa mukana ja varsinkin kavaleteilla meinasin aina jännittyä ihan liikaa väärillä lihaksilla, joka aiheutti tasapainon horjumista. Ikuisuus ongelmani jännityshartioiden kanssa korostui jälleen, mutta onneksi muutaman kierroksen jälkeen tasapaino kuitenkin löytyi taas paremmin, piti vaan antaa kroppansa lähteä luottavaisesti myötäilemään liikettä eikä harata vastaan.

Ihmisen paras ystävä..

 Joskus ystävyys ei kaipaa sanoja. Joskus se vain kaipaa jotakuta, joka on yksinkertaisesti ja aidosti läsnä..

Kun kaipaat kättä johon tarttua, voit löytää tassun josta pitää kiinni...

tai harjan, jota vasten painautua..

Kuunnella hiljaa sydämellä.

Antaen läsnäolon puhua..

Olen kiitollinen, että minulla on kaltaisianne ystäviä. ♥