Kesäaamu lohikäärmeen ja Prinssi EiNiinUrhean kanssa

Eilen vietettiin Marian kanssa pitkästä aikaa tallipäivää oikein pitkän kaavan mukaan. Päivään mahtuikin paljon kaikenlaista ja etenkin souturetki kahden ponin retaleen kanssa herauttaa yhä naurun kyyneelet silmiini. Sääli, ettei siitä ole mitään materiaalia tarjolla. Setti olisi ollut varsinkin videokuvattuna ollut taatusti "vuoden hulvattomimmat kotivideot" -matskua.. :'D Tämän postauksen kuvat ovat siis tältä aamulta, mutta kerrotaan nyt kuitenkin pääpiirteittäin hieman eilisestä.

Akilles on törkeän lihavassa kunnossa nyt ja siksi tässä on alettu tehdä sotasuunnitelmaa ruunan hoikistamiseksi. Mietittiin Marian kanssa, että otettaisiin niin kauaksi aikaa sen kuntoilumuodoksi uiminen veneen perässä kuin vielä keliä piisaa. Siispä ponit matkaan rantaan ja eikun asiaan. Ensin Maria kävi Glján kanssa uimasssa, joka innostui vedestä ja puhisi ja kuopi kuin mikäkin taisteluhärkä. Tai ennemminkin siitä tuli mieleen pieni, ärhäkkä lohikäärme. Sen verran tulta ja tappuraa tuo tamma jostain innostuessaan. Minä käytin ensin Akillesta uimassa laiturilta ja sitten mietittiin siinä, että mikäpä jottei otettaisi molempia poneja veneen perään ja lähdettäisiin selälle vähän soutelemaan. No, ei varmaan tarvitse kertoa erikseen, että idea oli katastrofaalinen jo ennen alkujaankin, mutta niin me hullut savolaistytöt vaan pompattiin paattiin ja lähdettiin poneinemme soutelemaan. :D

 Ensinnäkään soutamisesta ei ollut tulla mitään, koska Akilleksen typerä huulitötterö ilme oli tappaa minut nauruun. Ponit poukkoilivat joka suuntaan ja minä yritin kaikin voimin soutaa eteenpäin. Sitten yhdenäkkiä Gljá sai touhusta tarpeekseen, hyppäsi Akilleksen päälle saaden ruunan väistämään puoliksi veneen alle. Ja sitten korskuen ja puhisten tamma kääntyi kohti rantaa ja kiskoi meitä sellaista vauhtia takaisin, että tuntui kuin joku olisi asentanut varoittamatta veneeseen moottorin. Lopulta kiljaisin Marialle, että päästää molemmat irti ja ponit säntäsivätkin matkoihinsa vesi roiskuen meidän jäädessä liukumaan vinhaa vauhtia kaislikkoon. Naurusta ei ollut tulla loppua ja soudin äkkiä rantaan, Marian pompatessa kiireesti veneestä poneja pyydystämään. Hassua, ettei kumpikaan paennut paikalta takaisin lauman luo vaan jäivät ihan odottelemaan meitä. Akilles jopa kiiruhti Marian luo tukea hakemaan toipuakseen tamman järkyttävästä päälle karkauksesta. voi reppanaa.. :') Olipa kertakaikkiaan typeräreissu, mutta ihan hykerryttävä muisto tilanteesta jäi. Seuraavalla kerralla se itsepäinen tammankutale saa luvan jäädä rantaan, että Akilles saa uida rauhassa. 

No, mutta tähän aamuun sitten. Kun saavuin tallille, Maria oli jo hakenut Glján, joka vaikutti kertakaikkiaan uneliaalta. Maria pomppasi sen selkään ja se laahusteli kuin unissaankävelijä eteenpäin. Juuri kun aloimme huolestua, että onko se jotenkin kipeä niin tammalla nousi korvat höröön kun se tajusi meidän menevän rantaan. Siitä se sitten fiilistellen paineli peltojen läpi ja unisuus oli jälleen tiessään. Koska koko kesänä ei ole tullut paljoa kuvia otettua, tässä sitten tarjolla taas tälläinen megakuvapläjäys, koska en osannut valita..taaskaan. Enjoy it! :D

Huomatkaa muuten, että tamman ihottuma voi tänä kesänä erittäin hyvin.. Olen niin onnellinen ja helpottunut siitä.. Lääkkeenä on ollut vain tummelia, hautatervaa, solheadsiä (joka tosin loppui jo joku viikko sitten), soodaa ja porcivetiä.

Gljá rakastaa vettä! Se läiskytteli ja esitteli espanjalaista käyntiä oikein ylpeänä ja iloisena, välillä tulistuen ja kiihtyen leikistään. Minun niin hassu tamma.. Eihän sen kanssa voi olla nauramatta.. <3 Meillä on muuten pian täynnä viisi yhteistä vuotta. Aika uskomatonta..

 

Ja mikäs siinä lopuksi viiletellessä Aku Ankkana tölttiä pitkin kyläteitä.. ;) Marialle on töltin ratsastus ollut aina hankalaa, mutta ilman housuja (no oli sillä sentään alushousut) tähänkin hommaan tuli aivan uutta touchia. :'D

Minä muuten käväisin Akilleksen selässä eilen sen verran, että sovitettiin satulaa. Oli vähän epäilyksiä, että näinköhän lätyskä sopii enää koko läskin selkäänkään, mutta kyllähän se sinne istui. Ruuna oli aika jännittynyt tilanteesta alkuun, mutta rauhoittui nopeasti. Tänään kun kiipesin parin foton ajaksi sen selkään, se ei enää jännittynyt, mutta oli kieltämättä hieman ihmeissään tilanteesta. Laiskotellut mokoma koko kesän.

Dancing on the road.. Koko kesänä ei olla tehty yhtään mitään, mutta ruuna on varmaan harjoitellut espanjalaista yksinään. Sen verran sujuvasti se tanssahteli perässäni tietä pitkin. Minua ilahduttaa aina vaan, että opettamani temppu on hevosteni mielestä mukavaa suorittaa, oli namuja tai ei. Tämä tanssi hetki oli jotenkin suloinen ja ikimuistoinen. Ruuna oli niin innoissaan mukana. 

Onpa ollut kerrassaan ihanat pari päivää.. Näitä lisää, kiitos. 

Mites teidän kesät on mennyt? :)

Kesän kuulumisia

Hei vaan kaikille, jotka vielä pitkän blogihiljaisuuteni jälkeen ovat pysyneet linjoilla ja päätyvät tätä lukemaan! :)

Kesä on jälleen hurahtanut ohi tai ainakin on aika loppusuoralla. Kiire on ollut älytön ja oma jaksaminen aika kortilla. Nyt olenkin sitten saanut maata oikein urakalla ja alan tulla seinähulluksi, mutta ei auta kuin yrittää levätä. Olen siis ollut flunssassa viime lauantaista saakka ja nyt vielä pukkaa keuhkoputkentulehdusta päälle. Tästä syystä päivän ainut aikataulutettu homma on muistaa ottaa antibiootti oikealla kellon lyömällä. Jännää..Noup. No, kun ei pääse eikä jaksa/kykene tehdä mitään, oli vihdoin aikaa istua koneen ääreen ja kirjoitella hieman ajatuksia menneestä kesästä.

Minulla ei ole ollut vuosiin näin hevosetonta kesää. Olen toki käynyt muruja moikkaamassa ja hoitamassa laitumella, välillä ollaan käyty kävelylenkeillä, mutta ratsastamaan en ole ehtinyt enkä jaksanut. Lopulta jossain vaiheessa kesää päätin luopua ajatuksesta kokonaan ja annoin olla. Olkoot lomalla ja nauttikoot vapaudesta, syksyllä sitten aloitetaan puhtaalta pöydältä. Jälleen kerran.. :D Mutta oikeastaan tauko on tehnyt hyvää, se on vähentänyt omaa stressiä ja suorituspaineita. On ihan mukavaa aloittaa alusta. Jossain vaiheessa ajatus ratsasamisesta tuntui jopa vastenmieliseltä. Nyt kun ajattelen asiaa kotona päiväkausia maattuani, minun tekisi jo kovasti mieli. Se on hyvä merkki. 

Akillesta jännitti aivan tajuttomasti veteen meno, mutta sinne päästyään se tykkäsi hommasta kuitenkin. Minun niin hellyyttävä mies.. :)

Tähän kesään ei ole mahtanut yhtä paljon hyviä ja lämpimiä muistoja kuin vaikka viime kesään. Keväästä saakka elämä on ollut hieman tasapainottelua ja välillä on tuntunut kuin ilon, asioista nauttimisen ja huolettomuuden löytäminen olisi kuin uudelleen kävelemään oppimista. Välillä hetken verran on löytänyt taas tasapainon ja päässyt askeleen eteenpäin, mutta sitten sitä ollaan maissa taas. Kun nyt ajattelee entistä minää, olin hyvinkin huoleton ja iloinen vaikkei aina siltä tuntunut. Ehkäpä se elämä lähtee taas siitä rullaamaan. Eilen oli ensimmäisen kerran kuukausiin olo, jolloin ei ahdistanut yhtään. Ajattelin innoissani tulevaisuutta.  

Tiedän, että tälläinen ympäripyöreä selostaminen on todella rasittavaa. Fiiliksieni taustaa hieman selventääkseni, keväällä elämä meni aivan pois raiteiltaan eron myötä. Olemme palanneet yhteen, mutta kahden kuukauden unettomuuden, ahdistuksen ja stressin jälkeen on ollut vaikeaa saada kiinni mistään entiseen tapaan. Sellainen ahdistuksen ja hysteerisyyden määrä jätti kyllä aikamoiset jäljet elämään. Tajuan miten vähän elämässä olen joutunut kokemaan kovia ja ihmiset, jotka ovat kärsineet pahempiakin menetyksiä saavat kaikki sympatiani ja kunnioitukseni puolelleen. Sepä elämässä juuri pelottaakin, että mitä se vielä tuo tullessaan jos tämä on vasta alkua. Mutta eipä niiltä elämän jättämiltä jäljiltä säästy kukaan. Voimme ainoastaan vaikuttaa siihen, kuinka otamme ne vastaan. 

 

No, mutta se niistä synkistelyistä hemmetti sentään! Syksyhän on aina uuden alun aikaa, eikös vaan?

 Tsemppiä kaikille syksyyn ja eritoten meidän ihanalle Monalle, joka aloittelee uuttaa arkea ja elämää 150kilometrin päässä meistä eikä tyttöä enää perinteisesti tiistaisin nähdä tallilla. Uh, rankkaa kun lapset lähtee maailmalle. Muistathan tulla viikonloppuisin moikkaa.. ;)

Laidun riehan aika

Tänään koitti vihdoin se päivä kun lastasimme hevoset traileriin ja kuskasimme viettämään kesää meidän enon tykö. :)

Voi sitä riemun määrää kun hevoset tuotiin kukin vuorollaan pellon reunaan ja ne tajusi jutun nimen. Paavo kuopi ja puhisi Monan avatessa porttia kuin mikäkin lohikäärme valmiina taistoon.. Ja sitten mentiin!

 Pappa tykittää.. :D

 

Pahoittelut, että joidenkin kuvien laatu on aika shaipaa, mutta en malttanut olla laittamatta. :)

Woops..kesken rallin Webe veti könät... :o mutta sieltä se nousi ja jatkoi ralleilua. 

Meidän pieni liitokavio.

Odotan loppukesää kovin innolla. Enon luona on sitä aitoa maalaishenkeä ja me saammekin muuttaa loppukesäksi mökille siitä nauttimaan. Mikäs vielä sen parempaa, että hevosetkin ovat siellä! Mahtavuutta!