Linkkaa blogisi!

Blogille on kertynyt jo 15 lukijaa, mutta joka kerta kun julkaisen postauksen, sivuja käy katsomassa jopa sadoissa määrin porukkaa. 

Kysymys kuuluukin, keitä te olette? Olisi mukava kuulla, ketä tällä sivustolla pyörii, joten linkkaa rohkeasti blogisi ja kerro parilla sanalla omastasi sekä siitä, miten päädyit lukemaan minun blogiani (toki nekin, jotka eivät itse bloggaa voivat sanasensa antaa). Vähän vuorovaikutusta meidän bloggaajien kesken! 

Blogeja voi linkkailla, olitpa sitten aktiivinen blogini seuraaja tai satunnainen kävijä. Käyn tietenkin vastavierailulla ja toivonkin saavani uutta luettavaa!

Yleisönpyynnöstä teen pienen "arvostelun" kaikista linkatuista blogeista!  Tästä syystä pistän aikarajaa sen verran, että kaikki linkatut blogit, jotka on laitettu perjantaihin 18.7. mennessä pääsevät mukaan blogiarvostelu postaukseen. Senkin jälkeen saa toki linkkiä laittaa.

PS. Ulkoasua jälleen rempattu. Mielipiteensä saa toki kertoa.

Kesä-ilta ratsailla

Olipas kiva ilta tänään! Mona tuli seurakseni tallille, ratsastettiin kolme hevosta ja herkuteltiin. Joskin tämä herkuttelu vähän kostautui ekalla ratsastuksella Gljálla kun en ole aikoihin syönyt mitään niin raskasta ja olin haljeta mahakipuun. Örp. Sitä taas muistaa, miksi sitä syö nykyään kevyemmin. Pienen tauon jälkeen, jonka aikana Mona ratsasti Weben ehti mahakipu hieman laantua ja kykenin Aksun selkään.

Webe ja Akilles oli molemmat tosi hienoja. Molemmat toimi oikein kivasti, joskin työtähän toki riittää - aina. Gljá oli ajoittain tosi kiva, mutta välillä se alkoi kuumua aikatavalla eikä oikein malttanut kuunnella mitään. Oli sillä toki hyvätkin hetkensä ja etenkin ravissa tuli tosi hienoja pätkiä! Töltti tuntui hyvältä, mutta kuvista tajusin, että en ollut ratsastanut sitä todellakaan tarpeeksi hyvin alle ja ryhdikkääksi.. Juuri tästä syystä kuvien näkeminen on todella tärkeää. Laukassakin vaan istua könötin niin kippurassa, etten aikoihin olekaan istunut niin surkeasti. Onneksi Mona huomautti asiasta ja älysin ryhtyä korjaamaan itseäni, jolloin sain muutaman ihan kivankin pätkän. :)

Pidemmittä puheitta, illan kuvasatoa satunnaisessa järjestyksessä:

 "Mamma, auta.." Mona kokeili ekan kerran Akillesta. Aksun ilmeestä huolimatta, kokeilu meni hyvin ja taisi Mona vähän tykätäkin meidän symppis pojasta ;)

Lauma riehaa ja hieno Akilles

Ihanaa, että kesä on tullut takaisin, taas saa nauttia lämmöstä ja ennen kaikkea auringosta!

Sunnuntaina nautittiin maastoilusta Akilleksen kanssa ja poika tuntui siellä pätkittäin jo todella kivalta. Eilen pidettiin kuuman päivän päätteeksi lyhyt porukkajuoksutus, vaikka eipä noita kummemmin tarvinnut juoksuttaa. Koko porukka pyrähteli innoissaan pitkin laidunta ja taisivat samalla yrittää karistella ötököitä. Akilles on selvästi alkanut puhjeta kukkaan, se liikkui upeasti ja löysi helposti eri askellajit ja vieläpä puhtaasti.

Tässä vähän kuvasatoa eiliseltä, kuvausaika ei ollut paras mahdollinen, sillä varjo oli vallannut puolilaidunta. Kaikki kuvat ottanut Mona, kiitos! Kuvausvälineenä toimi tuo uusi Nikon, jossa sitten onkin opettelemista. On vähän eri sarjaa kuin entinen lelu-canon.. :D

Tänään illalla tiedossa ratsastusta ja jos Mona vaan suostuu niin saisi ottaa vähän ratsastuskuviakin. ;) Näkisi taas miltä sitä näyttää ja mihin pitää kiinnittää huomiota.

Onnea matkassa

Viime postauksen lopuksi manasin, että on koko ajan fiilis jonkin pahan asian tapahtumisesta. Niinhän sitä taas hevosenomistajia koeteltiin kun Kaspar astui viime viikon perjantaina naulaan ja joutui penissilliini kuurille. Piikitys ei ole aivan riskitöntä ja Maria piikitteli kädet vapisten, mutta onnistuneesti kolme päivää. Neljäntenä emme olisi tahtoneet enää piikittää millään, mutta päätimme kuitenkin, että kuuri olisi vietävä loppuun. Shokkihan sieltä tuli.. Viisi kammottavaa minuuttia poni riehui silmät pyörien, nähden meidät kahtena alienina ja oli koko ajan solmussa jalkoihinsa. Koko poni kramppasi kauttaaltaan ja oli silmin nähden niin pinkeä, että pelkäsin sen räjähtävän kohta. Olimme sen verran shokista lukeneet, että tiesimme siinä piilevän hengenvaaran mahdollisuus. Luojan kiitos, poni rauhoittui ja selvisimme säikähdyksellä. Eipä vaan penissilliiniä enää koskaan.. 

Kurjaa fiilistä jäi myös älyttömästä päähänpistoksestani kokeilla Gljáta kuolaimella pitkästä aikaa. Ei tähän varsinaisesti ollut muuta syytä kuin mielenkiinto. Poni on ollut nyt valtavan letkeä ja hyvä ratsastaa, se on kantanut itsensä kelvollisesti pitkinkin ohjin. Ajattelin, että haluan mielenkiinnosta tietää mitä se tuumaa kuolaimesta pitkästä aikaa. No, neitihän ei tästä ideasta tykännyt. Heti satuaan kuolaimet suuhun se alkoi mukeltaa niitä rauhattomasti ja selkään noustuani se oli kokoajan lähdössä altani. Se on pitkään toiminut kuin unelma istunnalla, mutta nyt tästä ei ollut tietoakaan. Se vain mukelsi kuolaintaan niin raivoissaan, että päätin lyhyen hetken jälkeen luovuttaa ja palata kotiin. Kurja fiilis jäi siitä, etten tiedä miksi ihmeessä piti mennä edes kuolainta laittamaan. Tamma on toiminut hackamorella paremmin kuin hyvin ja lupasinkin sille, ettei enää kuolainta laiteta. Se ei kertakaikkiaan siedä sitä, enkä keksi mitään syytä, miksi sen tarvitsisi. 

Eilen oli harvinainen päivä kun ei ollut kiirettä minnekään. Lisäksi sain molemmat, sekä Marian että Monan mukaan talleilemaan. Huippua! Tälläistä lisää, kiitos. :)

Ensin käytiin Marian kanssa jalkapatikalla Monan kanssa noin 5 kilometrin lenkki, mukana tietenkin neljä koiraa. Seuraavaksi minä hyppäsin Akilleksen selkään ja Maria Paavon, sillä Kaspar luonnollisesti on sairaslomalla. Vanhuksemme Paavo on ollut  kesäkuun alussa tapahtuneen hieronnan jälkeen uskomattoman letkeä ja laukka nousee kuin ajatus. Itseasiassa se ei muuta tekisikään mieluummin kuin laukkailisi keinuhevosen lailla eteenpäin. Akilles oli tällä kertaa parempi kun tein alkuun muutamia huolellisia nostoja. Lisäksi laukkapätkien jälkeen löytyi tosi makeeta ja pehmoista tölttiä! Pikku hiljaa se siitä kehittyy. :)

Lopuksi venyttelyä, reisitreenistä kipeät jalat oli vähän pökkelönä..

Lisäksi olen hivenen ylpeä itsestäni kun olen erittäin mallikkaasti ryhdistäytynyt ja noudattanut taas kunnollista ruokavaliota ja päässyt taas vähän treenaamisenkin makuun. Painokin on taas pikkuisen tippunut vaan vielä on matkaa tavoitteeseen. Noh, hiljaa hyvää tulee tässäkin asiassa kun vaan jaksaa jatkaa sinnikkäästi, mikä ei tietenkään ole kauhean helppoa kun sattuu työskentelemään pullien, jäätelöiden, karkkien ja grilliruokien parissa. Tässä työssä mitataankin kykyä vastustaa kiusausta ja päivän aikana putkahtelevia milloin mitäkin himoja.. Ei ihan helppoa, mutta tapeltavahan se on jos tohtii saada tuon vyötäröllä hyllyvän ällötyksen pois.

Vihdoin on saapunut uutta kuvauskalustoa! Nikon D7000 kahdella kittiobjektiivilla, jotka kummatkin Sigmaa. 18-55mm 2.8-4.5 OS sekä 50-200mm 4-5.6 OS. Olen niin innoissani kun vihdoin saan paremmin tarpeisiin sopivan kameran! Tämän postauksen kuvat otettu Monan Nikon coolpix kameralla, uutta kapistusta en ole vielä päässyt testaamaan vaikka sormeni syyhyävät jo kovasti sen kimppuun. Kunhan akku vaan ennättää latautua. Tästä alkaa myös hirveä opiskelun määrä, koska minulla ei ole juuri kokemusta Nikonista eikä sen tarvikkeista. Tuskinpa kuitenkaan kauheasti poikkeaa Canonista.